Arvokisailut

Nyt olisi meidän ensimmäinen kokonainen kausi kolmosissa takana arvokisoineen. pitäisi kai jotenkin purkaa. tosin tuli jo fb puolella käytyä läpi tärkeimmät kuulumiset. ei jaksaisi enää palata, mutta ehkä mä tämän postauksen verran vielä jaksan blogia päivittää.

SM kisat Nastolassa. Kamala sää osan aikaa, ja välillä sit taas kuuma (kai se näin meni :) ) 

Perjantain iltakisat. ei tuloksia. Hypäri ihan superkiva, mutta perusohjaus unohtui ja J meni muuri ohi takakaarteessa. Agirata Esan superhauska pätkä. Mokattiin alkupuoliskolla taas perusjutussa, kun unohtui pakkovalssissa ajoissa laittaa kättä alas, ja Jay jatkoi aalta suoraan eteen menevälle hypylle. 

Tosi hyvä fiilis kisata

joukkuerata. tein mitä lupasin, nopean hyvän nollan :) Ihan superhyvä fiilis jäi tästä! Joukkueen sijoitus lopulta 10/96 (ennen finaalia 5.)

Sm yksilö hypäri. rimat 65, sateen pehmentämä hiekka-alusta, ei parhaat lähtökohdat. pari rimaa tuli alas ja sitten loppui ohjaus lopussa. silti kokemuksena ihan huikea. pitkä viikonloppu, kun ajeltiin joka päivä vielä kotiin.

Sitten välissä Elinan kivat treenit, ja Jussin Juoksut Tanhuvaarassa. Ei voi kyllin kehuat Savpk järjestämiä kisoja ja puitteita. todella harmi jos ei ensi vuonna tulekaan tätä. Ei tehty yhtään nollaa, mutta tarkoitus olikin vain pitää hauskaa ja nauttia kavereiden kanssa juhannuksesta, ja se kyllä toteutui täydellisesti. en muista milloin olisi noin kivaa ollut missään. 

Sitten se vuoden kohokohta eli Maajoukkuekarsinnat Tsaukkilassa. Tätä oltiin odoteltu kuin kuuta nousevaa (no eipä se taida tähän kesäaikaan juuri nousta ;) ) 

olin optimisti ja varasin tuorlasta huoneen vain LA-SU yölle ja tavoite oli että sunnuntaille päästään.

päästiinkin ihan kunnolla. Lauantaina tehtiin sitten kaksi huikeaa nollaa. En ole koskaan ollut kisoissa noin hyvin keskittynyt ja läsnä radalla ja Jay vastasi tähän täysin. Ekalta radalta nolla sijalla 8/123. jäätiin kai 0,5 voittajan ajasta. ja toiselta todella kurvikkaalta mutta vauhdikkaalta radalta myös nolla sijalla 5/123. Ainoastaan neljä koirakkoa teki kaksi nollaa lauantaina, joten sunnuntaille mentiin heittämällä sijalta 3!!! edellä ainoastaan Janita ja Elina. Olo oli kuin Suomen mestarilla ;) 

Sunnuntaille sitten nautiskelemaan. Kaikki vaan höpötti että nyt meette heittämällä joukkueeseen jne. Enpä ole koskaan saanut noin paljoa tsempityksiä ym kisoissa, kun tutut ja tuntemattomat tuli onnittelemaan ja kehumaan ja some räjähti myös viestitulvaan. Onneksi olen lopettanut puhelimen selailun kisapäivinä, ois levinnyt keskittyminen ihan kokonaan. 

Sunnuntain eka radalla sitten tuli muurin palikka alas, ja kepeille menossa hätäilin. tulos 15. mutta mikä fiilis kisata 44 Suomen parhaan koirakon joukossa ja startata kolmanneksi viimeisenä, todella ison yleisön ja netin striimin katsojien valvovien silmien alla. Vitsit mää nautin. 

Toinen rata oli sitten todella vaikea hypäri. tai lähinnä loppu kaarratus, jota hinkattiin ja muokattiin moneen otteeseen ennen radalle pääsyä. onhan se hyvä että varmistetaan että rata on varmasti turvallinen mennä. Päätin ottaa kepit tosi rohkeasti ja irrota pituuden taakse, ja jay vastasi luottoon ja teki ihan täydellisesti, kunnes itseltä jäi takaakiertoo ohjaus vajaaksi ja viikonlopun ainoa HYL oli sitten siinä. ei mitään muuta kuin hymyillen maaliin. 

Sitten vielä vuorossa FINAALI. lähtöpaikka nyt 11. viimeinen. 50 pistettä tarjolla ja sen verran oli vajausta maajoukkueeseen. PM joukkueeseen pääsisi jos tekisi perusnollan. Nollaa lähdin sitten tekemään. Todella kiva rata oli tämäkin. Nyt alkoi olla jo vähän väsymystä ilmassa, ja jotenkin Jay meinasi livahtaa ohjauksen ohi puomille putken sijaan, mutta ihme ja kumma kuunteli kun huusin perään että putkeen ja jay kävi sentin päässä puomia, ja kääntyi putkeen. Tästä jatkettiin ja sain koottua itseni sen verran että taistelin loppuun asti NOLLAna. tosin aikaa tuohon säätöön meni ja näin meiltä meni PM joukkuepaikka 2 sekunnin päähän, juuri se mitä meni ekaan ylimääräisen kaarrokseen. Sijoitus siis lopulta 14. aika huikeaa.

En voisi olla silti onnellisempi ja tyytyväisempi. Jay on tällä hetkellä ihan mahtava ja oma kisapää toimii vielä paremmin mitä isommat kisat, mitä olen jo etukäteen arveellutkin. En kuule enkä näe mitään radan ulkopuolella, en anna muiden vaikuttaa tekemiseeni mitenkään. 

Mia on tehnyt hyvää työtä mun päänupin kanssa, eipä voisi kyllin kiittää. Myös Elinan, Tuulian ja Timon treenit on tehneet tulosta. Ja mikä parasta HAUn kimpparyhmä on ihan huippukiva. Erityisesti PIRJO sulle kiitoksia, olet aina paikalla ja auttamassa, oltiin sitten treeneissä tai kisoissa!! olet kultakimpale. Ensi kauden suhteen treenit jatkuu samana. Kouluttaminen on muuten tauolla, paitsi että lähdin mukaan Haun huippikseen mentorina ja siellä mentoroitavana kolme todella motivoitunutt BC ohjaajaa. Katsellaan nyt josko ensi kauden aikana se toiminimi olisi sitten ajankohtainen. 

Nyt parannellaan jalkaa hetkinen ja palataan muutaman viikon päästä kisakentille. Nivunen meni lauantain agiradalla uudelleen rikki, ja on nyt tosi kipeä ja turvoksissa+musta, saa nähdä. toivottavasti ei ole mennyt katki poikki jotain jänteitä/lihaksia. 

Palaan blogin ääreen ehkä joskus syksyllä. vaikka piirimestisten jälkeen ;)

Me lähdetään maajoukkuekarsintoihin

Tuli nyt sitten fiilistä kirjoitella :)

Pääsiäinen tuli ja meni. Eipä ois voinut kivempaa pääsiäistä ollakaan. Oikeastaan varaslähtö torstaina, laittamalla päänuppi kuntoon. Ensin töissä työnohjaus (ei varsinaisesti liity agilityyn ;) ), siitä suoraan Mian vastaanotolle, ja illalla Sannan lahja, Standup club. Kylläpä oli mukava nauraa ihan huolella ja olla ajattelematta ilta koirahommia. 

Perjantai aamuna Konalaan Haun omiin kisoihin, hyvä fiilis alkoi jo kun heräsin, ja jatkui kisapaikalle. Vähän meinasi ekalla rataa hiipiä pirut olkapäälle, kun Jay tuli radalta okseri kainalossa, huonosta hyppylinjasta johtuen. Ajoin pirut pois ja kaivoin pienen Elinan olkapäälle, toka rata hyppäri, meni tosi kivasti, mutten keksinyt millään takakaarteeseen miten ehtisin järkevästi muurin jälkeen takaakiertoon ja siitä putken väärään päähän, joten leikkaamalla päätyi väärään päähän. hyvä rata muuten. Viimeiselle radalle kaivoin taas taistelufiiliksen, ja se kannatti. Ihan huikea nolla sijalla 4. yksi parhaista radoista mitä on tehty. RATA

Lauantaina sitten tokon maajoukkuekarsintaviikonlopun eka päivä. Ei mennyt oikein hyvin kilpailullisesti, mutta fiilis oli kehästä tullessa tosi hyvä. Tehtiin ihan omantasoinen suoritus, ottaen huomioon että olen treenannut koko vuonna noin 5 kertaa. Eipä se tietty riitä tuolla tasolla edes kolmostulokseen. Pientä juttua siellä ja täällä, ja tuomarit mieluummin vähensi kuin antoi. ainoa mistä olin täysin erimieltä oli seuruu, jonka Jay teki todella hienosti, ja silti vain 5,5. en ymmärtänyt, eikä tullut videollekaan, kun loppui pädistä tila. Päätin sitten illalla kotona, että tämä oli tässä. Lopetan toistaiseksi tokon kisaamisen, kun ei kerran ole fiilistä treenata. Katsotaan sitten kun tulee uudelleen treenimotskaa, ehkä ensi vuoden sm kisoihin sitten. Jätin siis sunnuntain kisat väliin ja jäin kotiin katsomaan leffoja, lenkkeilemään ja rentoutumaan, koska maanantaina oli vielä agikisat luvassa. Kylläpä teki hyvää vain olla, kelikin oli mitä mahtavin. Kyllä tuli ladattua akut täyteen. 

Maanantaina sitten ATD kisat Konalassa. Wutrich tuomarina. Suht haastavia ratoja, paljon hyppyjä sumpussa, piti käännellä ja valssailla. Ekalla Jay sitten menikin yhteen ansaan, muuten tosi hyvä rata, ja mikä tärkeintä fiilis todella hyvä koko ajan. Tokalla rataa ei ollut muuta kuin keinun jälkeinen sähläys kuin lipsahti keinulta liian aikaisin (joo tää on treenilistalla oikeesti), ja Aalta tuomari tykkäs antaa melkein kaikille juoksukontakteille 5, meille myös. Viimeiselle radalle tuumasin, että no ei ainakaan sitä agisertiä saatu tänään, kunnes kävelin jäähkältä sisään ja tajusin et hei tänään olikin kolme agirataa. hiphei. No Becca starttasi ykkösenä ja teki ihan huikean kovan nollan, ja heitin pään sisältä myös voiton roskiin, ja ajattelin että nyt tehdään vaan tosi huikea rata ja keskityn vain siihen radan tekemiseen. Ja sitähän me tehtiin IHAN HELVETIN HYVÄ RATA. Starttasin muuten neljänneksi vikana, ja mun jälkeen viimeisenä vielä Sanna. Siinä katsellessa sitten alkoi tulla porukkaa onnittelemaan huikeasta radasta jne. Joo olihan se hyvä kiitos kiitos, Kunnes sitten Minna tuli että etkö sä ny hitto tajunnut että te voititte! no jee!! Eli me lähdetään juhannuksen jälkeen mm-karsintoihin!! jee!! niin ja Jay sai vielä kolmannen agisertinsäkin tietty, ja tuli varjovalioksi (näyttelytulos puuttuu). Kuin siistiä! ei ole kyllä näin hyvää fiilistä ollut sen jälkeen kun sain tietää että Jay mulle muuttaa :) RATA

Hommia on tehty ihan hulluna ja vielä on hommia edessä. mutta nyt ei tartte miettiä mitään muuta kuin sitä että fiilis ja asenne pysyy oikeena. ihan mahtavaa. Kiitos Elina!, kiitos Tuulia ja Timo, ja kiitos Haun kimpparyhmä: Pirjo, Ville, Iida, Nina. Niin ja kiitos MIA! 

pari kuvaa vielä. Pätynen otti kanssa, muttei ole vielä saatavilla :)

harrastajasta urheilijaksi

Blogi on näemmä ihan kuollut. Ei ole ollut tippaakaan fiilistä kirjoitella, mutta niin paljon on tapahtunut että ihan oman muistamisen vuoksi laitetaan nyt jotain ylös. Ja näemmä täällä käy päivittäin joitakin lukijoita katselemassa josko jotain olisi kirjoitettu.

Vuoden vaihteessa vaihtui itsellä siis lisenssiseura. Sitä seurasi aikamoinen mellakka siellä ja täällä, onhan se huvittavaa että ihmisiä kiinnostaa enemmän se ketä edustan kuin mitä teen kisoissa, tai mitä teen talkoina seuran eteen. Nyt toivon mukaan saa alkaa jo olla rauhassa kaikiltä kiusaajilta. Aloin siis koiraharrastajasta agilityurheilijaksi, kuten myös valtion liikuntaneuvosto päätti, agility on urheilua. Vielä kun verotukselliset seikat saadaan kuntoon, niin voipi elää toivossa että hinnat laskevat suoraan tuon veronalennuksen verran.

Kaiken mellakan keskellä tuli käytyä kisoissakin, ja eipä ole koskaan agilitykisat menneet näin hyvin. Siitä kertoo sagin tulospalvelukin, ei paljon murheet vaikuttaneet kisaamiseen alkuvuodesta.

Nyt puuttuisi enää se yksi voitto, niin maajoukkuekarsinnat kutsuisivat. Siitä tuli otettua itselle ihan turha paine tuossa parin viikon ajan + muu turha säätö, niin kisahermot kokivat jonkinlaisen kolauksen. Nyt sekin alkaa olla jo taaksejäänyttä. Mitä sitä turhiä murehtimaan asioita (tai henkilöitä) joihin ei voi vaikuttaa, ja voi selkäänpuukottajat jättää keskenään riehumaan. 

Viime kisoissa alkoi näkyä jo taas sitä taisteluasennetta ja voitonnälkää. eikä jäätykään voittajasta se maaginen 0,5sek joka tuntuu nyt piinaavaan monellakin radalla. pari kaarrosta pitää vielä saada pois. Pääasia että nauttii kisaamisesta, nauttii terveestä koirasta, nauttii oikeista kavereista ja jutuista. 

Niin ja pyydettiin myös tuossa joku aika sitten myös sagin lehteen kertomaan musiikkimausta ja kisabiiseistä, olipa hauska tehdä pitkästä aikaa musa-aiheista juttua, yhdistyi vähän niinkuin vanha elämä ja nykyinen koiraelämä. Juttu löytyy uusimmasta Putkeen!-lehdestä. 

Tokokisoissakin käytiin. Oli tosi hyvä fiilis ja melkein täysin treenaamatta kakkostulos. ainoastaan (hieman yllättäen) kiertonouto nollille kun agilitykoira tuli hypyn ohi (tosin oli se kapula jätetty aika huonosti keskilinjalle eikä keskelle hyppylinjaa, mutta minkäs teet). Tästä intoutuneena oon treenannut tokoakin about kerta viikkoon, ja päivittäin jotain pientä olohuoneessa. Katsotaan nyt jos parilla kisalla saisi ne vaadittavat kaksi ykköstä, niin voisi kesällä sm kisoihin lähteä, on ne sen verta kiva tapahtuma ollut. 

Kennelpiiri järkkäsi myös agilitypaneelikeskustelutilaisuuden tuossa hiljattain, itse pririsoin tosin menemällä agikisoihin samaan aikaan, mutta kotona katsoin sitten seuraavana päivänä tallenteen. Kovasti on keskustelua tuntunut herättävän treenimäärät, ja miten on mahdollista että huippukisaajat kertovat treenaavansa agilityä kerran viikossa. Mietin tuota itsekin vähäsen. ja tällä hetkellä käyn treenaamassa agilityä 1-2 kertaa viikossa ja jos on jotain erityistä tarvetta esim kontaktit/kepit tmv niin käyn kuurina pari kertaa tekemässä niitä erikseen vielä, mutten mitenkään säännöllisesti. Omatoimitreeni on kyllä jäänyt tosi vähälle tänä talvena, ei vaan ole ollut jaksamista enää noiden perustreenien päälle. Varsinkin syksyllä tuntui olevan velvoitetta sinne ja tänne mennä luennoille ja fysiikkatreeneihin (mikä oli kyllä järjettömän hyvä setti), niin omatoimi agility jäi täysin. Nyt alkas olla jo kalenterissa tilaakin. Mietin tuota treenimäärää, ja kyllä se on sitä ollut jo aika pitkään eli jollain viikolla kerran toisella kahdesti, agilityesteillä. Tähän lisäksi tulee sitten se toko, lenkkeily, temput jne. Kun vertaa tätä treenimäärää tokon huippuihin niin jää todella paljon. Itse kun treenasin ahkerasti tokoa viime vuonna (voitte vanhoja postauksia lukea jos kiinnostaa :) ) niin kyllä se oli noin kaksi kertaa päivässä jotain, ja pari kertaa viikossa kentällä. En edes lähde arvailemaan miten paljon se on oikeasti huipulla olevilla. 

Siinäpä vuodatusta, ja pohdintaa. katsotaan milloin jaksan taas kirjoittaa jotain, ehkä sm kisojen jälkeen :)