Vuosi pakettiin

Jouluksi kaikki käärii hulluna tavaroita pakettiin, jotta joku toinen voi niitä sitten repiä auki. no laitetaan nyt sitten omalta osalta tämä harrastusvuosi pakettiin, repikää sitten lukijat se auki vapaassa tahdissa :)

Toko. Keväällä kisattiin monta kisaa EVL:ssä, enemmän kuin oli suunniteltu. Tiukka treenitahti toi mukanaan paljon sellaista huolimattomuutta molemmilla, ja keskittyminen ei ollut mitään parasta. Tokotehiksen treenien, ja parin pienen aikalisän avulla saatiin kuitenkin homma rauhoittumaan ja Jay "valioitui" kevään mittaan. Käytiin vielä yksi hätävara ykkönen SM kisojen keskiarvoa silmälläpitäen, tosin ei se montaa pistettä nostanut kun viimeisenä ollut tunnari nollattiin yllättäin. ykkönen sieltäkin. Eli neljä ykköstulosta kevään aikana tuli kisattua ja pari kakkosta. Kesällä sitten sm kisat joista löytyy oma postaus, en enää niitä muistele sen kummemmin. Sitten alkoi toko burnout. en treenannut pariin kuukauteen lainkaan, ja treenikamat pölyyntyi parvekkeella. Syksyllä sitten kaivoin pari kertaa naftaliinista, ja kävin treenailemassa, lähinnä uusia liikkeitä, ja marraskuussa ajattelin että kerran olin kolme vuotta aiemmin messarissa katsellessa, päästä sinne itsekin, niin sinne sitten piti päästä, yksi tsekkauskoe viikkoa ennen, ja meinasin luopua paikasta, kaikki ihan levällään, kuinka ollakaan, kun en ollut treenannut. Viikossa sitten kursin kasaan mitä sain, ja messariin sitten. Siellä Jay teki ihan treenitasoon nähden hyvän suorituksen, mitä nyt poltti lämpätessä tassunsa siellä matolla. muuten oli ihan kivaa. Olin kuplassa ja nautin kehässä olosta.
Tokon suhteen on nyt treenikamat taas parvekkeella ja kaivan ne keväällä sitten kun motivaatio löytyy uudelleen. Sanna koko ajan painostaa, että olis niin lahjakas tokokoira, että menee vallan hukkaan jos ei treenaa ja kisaa. Katsellaan sitten mikä fiilis tulee ennen omia karsintoja maaliskuussa. SM kisoihin tuskin nyt edes päästään kun pitäs kerätä kaksi ykköstä tälle kaudelle, ja en ala sitä samaa ramppausta tekemään mitä viime keväänä, ei ollut enää kivaa.

Agility. Keväällä tehtailtiin muutamia nollia ja sertejä. 6 nollaa ennen sm kisoja ja sitten huilattiin hetki, loppukesästä jatkettiin nollien tekoa. ja marraskuussa oli jo sm nollat tuplaa myöten kasassa. Aloitin syksyllä agitehiksessä, ja nyt joulukuussa jäin sieltä pois, ei ollut mua varten tehty konsepti. Aloitin syksyllä yhteistyön myös psyykkari Mian kanssa, ja kylläpä on tehnyt hyvää, asenne on muuttunut ihan toiseksi, ja keskittyminen sitä mukaa. sen kertoo 4 viikon sisään tehdyt 5 nollaa. Tulosajattelu kisatilanteessa on kadonnut ihan kokonaan, keskityn vain siihen suoritukseen, ja ennenkaikkea nautin agilitystä. Elinalla jatketaan kevät, ja sen lisäksi tulee Tuulian treenit, ja Kimppatreeniporukka. Agilityssä tavoitteet on siellä kesässä. kokemuksia lähdetään hakemaan ja menestys tulee sitten tulevina vuosina. Rimoja treenataan edelleen, ja siinä keskittyminen on parantunut paljon, molemmilla.

Haaveissa olisi jossain vaiheessa Jaylle kisakaveri saada, mutta talo täynnä koiria tällä hetkellä, ja pakko odotella jokunen vuosi vielä. Selma on oireillut jo jonkin aikaa kyynäriään, ja Sara alkaa näyttää ja tuntua oikeasti eläkeläiseltä. Aika ajoin kuitenkin molemmat ovat kuin ei koskaan mikään paikka olisi kipeänä ollutkaan, niin ja seuraavaksi on varmaan Sannan vuoro saada pentu, mutta siihenkin menee vielä tovi, eli eipä tässä ole kiirusta pentueita katselemaan (no, onhan niitä koko aika silmäilty ja salaa haaveiltu montaakin ;) )

Ensi vuonna puhaltaa sitten monelta osin uudet tuulet vanhojen hyvien lisäksi. Erittäin HAUskaa uutta vuotta siis kaikille ;)

Kohti Nastolaa

Jayn kanssa syksy agilitykisoissa on ollut tasaista nousuliitoa. huomasin tuossa yksi viikonloppu että tehtiin 10 tulosta radalta putkeen, aika historiallista, kun meillä on mennyt tosi usein aiemmin aina yksi rata hyllyksi vähintään per viikonloppu. ja noistakin tosi moni oli vitosen ratoja eli nollat on olleet erittäin herkässä pitkin syksyä. Heinäkuussahan käytiin hakemassa Riihimäeltä eka sm nolla tälle kaudelle, ja elokuussa jatkettiin Purinalla. Jay viihtyy muuten hyvin tuolla Purinan kentällä ja sisälläkin, vaikka itsellä tuntuu ettei meinaa eteenpäin päästä. Syyskuussa oli vähän hiljaisempaa kisarintamalla. ja sitten lokakuussa jatkettiin hyvin alkanut tahtia. niinpä 17.10 purinalla alkoi nollaputki, joka kesti 7.11.Ojankoon saakka, eli joka viikonloppu nolla, ja muutenkin tosi hyviä ratoja. Tosin mukaan mahtui Mujusen radat, jotka oli koirasta kivoja, muttei tuloksellisesti niin hyviä :)

Näinpä me saavutettin ihan huikealla tahdilla ensi kesän SM-NOLLAT ja jos vain pysytään terveenä, niin 17.-19.6 meidät löytää Nastolan helteestä (viime vuonna tuohon aikaan tais olla melkee pakkasta ;) )

tässä vielä kaikki nollat

Nyt hengähdetään kisoista pieni hetki, aletaan treenata vauhtia. Samalla muutama este kaipaa vahvistusta kuten mm keinu ja a kontaktit. agitehiksessä on syyskausi jankattu perustaitoja, ja kontaktit on jääneet itselle, ja kun kerran olen valmennusryhmässä valmentajana, on omaa aikaa palanut sen verta paljon siihen, ettei omatoimitreenille ole itselle jäänyt aikaa (jaksamista) juuri lainkaan. Onneksi Elinan valmennukset pyörii ja siellä tehdään juttuja monipuolisesti ja ensi viikonloppuna onkin aivan huippu koulutusviikonloppu tulossa Elinan, Janitan ja Mian (luennon) kera. Elina on kyllä syypää meidän menestykseen tällä hetkellä ;)

Syksyllä alkoi myös aivan mahtava fysiikkatreeniryhmä Maijan vetämänä, harmi kun on vain joka toinen viikko, niin joutuu itsestään kaivamaan motivaatiota tehdä omatoimisestikin jotain.

Se mitä olen oppinut syksyn aikana, on rauhallisuutta radoille ja säätämisen jalon taidon :) monta rataa olen saanut pelasteltua, se voi olla joskus hyvinkin hyödyllinen taito. olen oppinut pitämään koiran kontaktissa myös kisoissa, eikä vain treeneissä. Suurimpana muutoksena olen kokenut henkisen valmistautumisen, siitä kiitos Mialle. jo parin kerran jälkeen olen saanut sellaista oikeanlaista keskittymistä oikeisiin asoihin. vielä on silläkin saralla paljon kesken, mutta on tässä matkaakin vielä jäljellä.

Jotain muitakin muutoksia varmaan tulee tässä treeni ym rintamalla, mutta ne näkee sitten kun näkee,

Niin joo, ja kävin mä jo kahdesti treenaa tokoakin tänä syksynä. pitäsköhän jo kisoihin mennä

Nyt nautitaan kisaamisesta!

MM-tiimin leirillä

Pitkästä aikaa vois vähän kirjotella ylös jotain, ettei ihan kaikki unohdu. Toko on ollut nyt tosi vähällä treenillä, ja olen miettinyt kovasti meidän tavoitteita sen suhteen. Nyt kun ei ole enää tokotehiksessä, niin on kyllä haastavaa saada itsestä irti mitään kuitenkaan, kun ei ole kaverit potkimassa eteenpäin. myöskin sääntömuutos pisti miettimään asioita. ei uudet liikkeet meille niin haastavia ole mutta tuomarointi ja sen tiukkuus on tuntunut ihmisissä kovasti herättävän närää. itse kun en vielä ole kisaamassa ollut niin vaikea sanoa. liikkuroimassa olin uudenmaan piirimestiksissä, kaatosateessa, ja ei tuo nyt vanhasta linjasta poikennut mielestäni mitenkään. Kaikenlaisia juttuja tokosta kiertää parasta aikaa, mutta jääköön ne nyt kalajutuiksi, ja keskitytään siihen mitä on nyt eikä joskus


Agility on nyt vienyt selkeästi pääroolin meidän harrastuksissa, agitehis on pääsemässä pikku hiljaa vauhtiin, varsinaiset treenit alkaa hallissa lokakuun alussa, mutta erilaisia testejä ja luentoja on ollut tähän alkuun, kuten myös episten järkkäilyjä, jotta saadaan rahoitettua treenaamista.


MM-tiimin leirille sitten, että joku tokorytmi säilyisi, niin on mahtavaa että on jo neljättä vuotta tuo tiimi. Mähän olin siellä jo mukana liikkurina ja apurina ennen kun jay oli edes syntynyt ja jay on kasvanut tiimipentuna, ja hauska että nyt on jo seuraava sukupolvi tullut tiimille mukaan kun karma ja just oli treeneissä, sekä nyt seuraava pentu Jessi. hienoa jatkumoa.


Mari oli meitä taas kouluttamassa. Marilla on niin mukava ja kiva ote kouluttamiseen, aina hyvillä mielin lähtee.


Jay aloitti sillä että testattiin kisamaisena miten menis kiertonouto ja ruutu. no jäätiin heti siihen kiertonoutoon kiinni. ei toimi vielä ihan uudessa paikassa. tarjosi ekana hypyn, sitten kierron kautta juoksi nätisti ruutuun. kovasti yritti tarjota vaikka mitä. nauratti vaan. sitten vähän autettiin ja treenattiin. nyt pitää tehdä paljon vielä bongaus treeniä. oma tapa tuntuu toimivan hyvin ja sillä jatketaan. merkkaus, tyhjä, merkkaus, jne. ruutu oli hieno, ei ole haittaa nurmesta tai siitä ettei ole merkkiä. hienosti meni eteen ja siitä ruutuun.


Toka setissä tehtiin peruuttamista. tämä on ihan alkeissa edelleen. kotona sitä olen tehnyt ilman sen tarkempaa suunnitelmaa. kokeiltu on etupalkkaakin, ja sillä ehkä vois toimia. nyt kokeiltiin ihan pienen pientä askellusta ja sekin tuntu auttavan suoruuteen ihan hyvin. pitäs vaan treenata tuota enempi, ni vois tullakin jotain.


paikkikset vielä loppuun. Jay oli ihan super. uusi paikkis on kyl niin jayn juttu. istuu topakasti ku tietää et tuun kohta ja käsken sit maahan. menee nätisti maahan. makuu osuus on ihan patsastelua kun tuijottaa ja odottaa milloin kutsun luo. loppuosan pa pitää vielä suoristaa ni on ihan 2 x 10 liike.


ilta vielä tuorlassa tokohöpöttelyä marin ja katan kera, ja aamulla jatkui treenit.


jay taas ekana. (itsehän tuon järkän tein). otin taas alkuun kiertoa. ja nyt löytyi heti. tehtiin muutama toisto loppuosaa, ja nämäkin aika hyvät. melkeen valmis liike. :) tämän jälkeen eteenlähetystä. tsekkaus miten treeni toimii ja sehän toimii. jatketaan samaa. vahvistetaan vaan että voi mennä kovaa.
vielä kaukojen tsekkaus. näissä m-s vaihto nyt kesken muut alkaa näyttää jo kakeilta. tuossa pitää saada asenne taakse. keksin sitten siinä (on siitä ehkä miljoonasti ollut puhetta), että peruuttamisen kautta. ja sehän toimi heti hyvin. eli sillä jatketaan nyt.


Katsotaan nyt jos saisi marraskuuksi kisakuntoon itsensä ja sitten suuntaisi karsintoihin. ei sen kummempia paineita ottaen. tää on nyt kiva kakkoslaji meillä. paljon kivempaa kun ei tartte stressaa mistään. jos ei onnistu tai toimi ni aina voidaan aloittaa paimennus uudelleen :)

ja tehisura jatkuu, paitsi toinen

Kuulumisia vois vähän päivitellä pitkästä aikaa tännekin.


Jätin hakematta Jayn kanssa tokotehikseen ensi kaudelle, kun menee päällekkäin mun valmennusryhmän kanssa, niin musta tulee ensi kaudeksi valmentaja. HSKH aloittaa tehiksen lisäksi myös nuoremmille koirakoille valmennusryhmän, ja olen toisen ryhmän päävalmentaja. Oli niin mielenkiintoinen projekti etten vaan osannut olla menemättä, vaikka samalla jäi itseltä sitten tokotehis pois. Toisaalta olin myös miettinyt muutenkin haistella uusia tuulia, ja etsiä motivaatiota, tokon suhteen. Uudet säännöt ei ole lisänneet motivaatiota toivotulla tavalla, ja en muista edes milloin kävin viimeksi kunnolla treenaamassa tokoa. Agitehisura sentäs jatkuu, vaikkei päästy arvokisaryhmään, kun puuttui arvokisakokemus (ryhmään pääsi vain sm ja karsintakisoissa about finaalitasolla kisanneita) sen tuplanollan puuttumisen vuoksi. No samat kouluttajat +tehiksessä päävalmentaja Sannan lisäapu käytössä. Syksyllä jatkuu myös Elinan ihanat treenit.


Jayltä lähti pallit tuossa juhannuksen tienoilla, ja pidettiin kk taukoa kaikesta (sen edellisen tauon päälle), ja agikisakentille palattiin hienosti heinäkuun lopussa nollalla ja kolmostilalla Riihimäellä. Hyllyjä on keräilty sitten senkin edestä. On Jay vaan kumma tyyppi, jos tekee nollan on palkintopallilla, mutta muuten mennään miljoonaa ja hyllytetään, TAI tiputetaan se yksi rima. voi elämä tuon riman kanssa, niitä on tullut nyt muutamassa startissa, ja heti kun muistutan niin muistaa taas hyppää, mutta sitten se muisti kestää sen puolikkaan radan verran ja sitten saattaa taas tippua. Pari kisaa voi mennä ihan ilman yhtään rimaakin. Joensuussa kävin nolaamassa itseäni olemalla ihan kuutamolla, Jay oli ihan outo, teki mm kaksi kontaktivirhettä, joita ei ole tullut vuoteen, sitten ykkösluokan. Tuli myös kepeiltä pari virhettä, muttei tullut neljässä startissa kuin yksi rima muistaakseni.


No nyt on pari viikkoa treenailtu vauhtia ojangossa, ja olen oikein hakemalla yrittänyt saada kisavireen ja vauhdin ja saada tiputtamaan. ja ensin se onnistuikin, mutta sitten taas ei tiputtanut sitten millään, ennen kuin oli ihan väsy.


Sellaista, nyt siis syksyllä treenataan agia ja paljon, ja kisataan, ja yritetään löytää se tokomotskakin jostain takaisin, jos meinaa karsintoihin suunnistaa.

agitehiskausi pakettiin

Viime viikolla oli viimeiset agitehiksen treenit. Olipa mukavaa käydä pitkästä aikaa treenaamassa, kun toko-sm ja osteopaattikäynnin vuoksi edelliset agitreenit oli joskus toukokuun puolivälissä. Jennan teemana oli jälleen, juokse. Aika hyvin Jenna saikin kevään aikana liikettä jalkoihin noilla pitkillä väleillään. agitehiskausi on nyt sitten paketissa. kiittelinkin jo fb puolella koutseja, Jenna, Ville, Janne ja Pete (kävi kerran vetämässä treenit) koutsasi talven meitä. Näistä Jenna koko kevätkauden.


Syksyllä kun tehikseen päästiin, oltiin vielä ykkösluokkalaisia, ja tuntuu että tuosta olisi jo ikuisuus. Jay oli silloin ihan kakara vielä, ja ollaan kyllä vuoden aikana opittu niin paljon. Tosin paljon opeista on tullut Turun reissuilta ja Elinan koutsauksessa, jossa olen nyt myös vuoden putkeen ollut, ja syksyllä olisi tarkoitus jatkaa siellä reissaamista.


Ensimmäinen kisakausi aloitettiin Turussa juhannuskisoissa ja sinne se myös päättyi juhannuksena. kiva saldo, kun vuodessa päästiin kolmoseen saatiin kolme sertiä (2 agi ja 1 hyp), voittokin saatiin kolmosista aikaiseksi, ja tuplaa vaille karsintoihin ja smiin. ei voi kuin olla tyytyväinen. kun samaan aikaan vielä kisattiin itsemme toko sm kisoihin ja saatiin tk4.


Nyt sitten huilataan agilityssäkin tovi, kun jay pääsee eroon miehuudestaan vihdoin. taukoillaan ainakin kk sitten siinäkin.


Tokossa on nyt motivaatio totaalisesti hukassa, tosin taukoa takana vasta reilu pari viikkoa. toko mm kisoja katsellessa ähky vaan kasvoi. loistavat kisat ja upeita koirakoita, ja mielestäni taitavin voitti. upea tanskalainen koira. ei vaan tullut tippaakaan mieli mennä ulos treenailemaan. Paljon ois kyllä treenattavaa. mutta palo on nyt täysin agilitykentälle.


todennäköisesti jätän tokotehikseenkin hakematta, jos nyt ei jostain tule jotain kipinää ja intoa, antaa motivoituneimpien ottaa ne paikat. kyllähän tuo kaksi vuotta tuli jo roikuttua sielläkin. möllistä valioksi. agitehis kyllä kiinnostaa, jos sinne pääsisi arvokisaryhmään.


saa nähdä mitä syksy tuo tullessaan. uusia tuulia vai vanhoja kujeita.

Toko sm 2015

vuoden päätavoite takana, tunteet vielä kovin pinnassa. En ole vielä edes videolta katsonut omaa suoritusta. no jokatapauksessa käydään nyt läpi.

Lähdin ajelemaan jo hyvissä ajoin perjantaina, kävin hotellilla viemässä repun huoneeseen, mutten malttanut jäädä sen enempää katsomaan. Upealla paikalla pyynikin rannalla oli kuitenkin. on tuosta tullut joskus käveltyäkin Tampereella kyläillessä. Menin siis hyvissä ajoin kisapaikalle varailemaan telttapaikkaa. Eipä ollut vielä yhtään telttaa laitettuna, eikä edes teltta-aluetta merkattuna joten odotteluksi meni. Kävin Jayn kanssa lenkillä, ja katsoin tilanteen uudelleen, no ei vieläkään mitään, vein tavarat kuitenkin jo alueelle valmiiksi. Sitten joskus viiden jälkeen oli mikkelin porukka alkanut ilman lupaa jo telttaa pystyttää ykkösriviin, ja mäkin sitten rohkenin omani laittaa kakkosriviin (ei haluttu eturiviin kun siitä ramppaa porukkaa ja kehät ihan vieressä) ja pian saapui muutakin porukkaa. Teltta alue oli tosi kiva, iso ja väljä ja kaikki teltat siististi rivissä. todella hyvin suunniteltu. Kävin ilmoittamassa joukkueen (kun jojo tuli vasta la aamuna, niin sovittiin että mä hoidan), ja saatiin VIHDOIN joukkuepaidat. Berra kyllä osaa niitä pimittää, kuukauden verran kesti ja viime metreille meni että saatiin, hyvä että ylipäänsä saatiin, kun kaverin joukkue joutui tyytymään tyhjiin t-paitoihin berran tehtyä oharin heille. Pe iltana vielä kotipizzan ja iltalenkin kautta hotelliin lepäämään. hyvä fiilis.

Lauantai aamu. aamiaiselle, ja hotellin pihassa Jayn kanssa ohjattua ja tunnaria, kun nämä oli ollut vähän hukassa vielä aiemmin viikolla, Jay tuntui vähän väsyneeltä, mutta tuumasin että ehkä ei oo osannut nukkua hotellissa kunnolla. oli aika lämmin ilmastoinnista huolimatta. sitten kisapaikalle. joukkuekaverit jo soittelikin ja kyseli missä teltta ja missä numerot jne. Juoksutarkastukset tehtiin kehien reunalla numeroittain jaettuna. Jay vielä takaisin telttaan odottelemaan omaa vuoroa. kävin katsomassa muutamat koirakot, jotta olin jotenkin kartalla missä tapahtuu mitäkin, yritin olla keskittymättä muiden suorituksiin. hyvät kehät oli, mutta vaikeita olosuhteita. ruutuun ei näyttänyt moni löytävän. ohjatun kapulat oli montussa ja ei näkynyt koiralle, kaukon sähkötaulu käytössä ulkona, ei kovin järkevää, tunnarit oli upotettu myös monttuun, ja tästä tuli tosi paljon ohimenoja. Seuruu kehä oli aika pieni, ja todella epätasainen.

Kehä1. ruutu, luoksari. Ralf. juuri ennen kehää kävin jayn häkistä lämmittelemään, ja jay oli ihmeen jähmeänä, liikkui tosi jäykkänä, joten kävelin jonkin aikaa, kierrätin tolppaa ympäri. Lisäksi huomasin jalassa pienen vekin, ei sillai mikä haittaisi liikkumista, mutta johonkin oli repäissyt taas itseään, joten piti sitten huuhdella jalka vielä ennen kehää. Merkki, vähän hitaasti meni. ruutuun meno ok, mutta kävi istumaan stopilla, tosi outoa, loppuosa ok. 7,5
Luoksari. maahan ok. tuli vähän normia hitaammin, stoppi valui aavistuksen, maahan hitaahkosti. 8. kehästä pois tullessa jay oli tosi innoissaan ja juoksi pellolle etsimään lelua. Tuumasin että näillä mennään, ehkä raavitaan tulos, muttei hääviä. seuraavaan kehään vähän ruuhkaa

kehä2. ohjattu, kaukot. Carina. sain vasemman, joka oli kummun takana montussa, ei näkynyt ollenkaan. Ajattelin et kyllä jay vasemman on aina löytänyt, vaan eipä löytänyt, meni keskelle, sain pysäytettyä ja korjattua, mutta palautuksessa poika luuli saavansa palkan ja tiputti kapulan, lähetin vielä hakemaan sen ja sitten sivulle. 0
Kaukot, valot näkyi vähän heikosti. alkoi seisomisella, taisi tehdä väärän asennon sain korjattua, mutta sitten maahan menosta nousi vasta toisella ja sama uudelleen toisessa. joten 0. ennen kehää näytti silmään sekunnin että ihan kuin oisi ontunut, olin huolesta sekaisin, mitä teen. lopetanko tähän. kävelin ympyrää, ei näkynyt enää mitään. seuraavaan kehään sai mennä jo suoraan

kehä3 tunnari, zeta. Tuire. Tunnarit montussa ja tuuli selän takaa. Jay juoksi suoraan yli ja sai metrin päässä hajun ja palasi heti. otti oman, mutta potkaisi jalalla viereistä. tuomari närkästyneenä tuli katsomaan oliko oma ja toksautti "sais olla siistimpi ku tollee lennättelee kapuloita" 8
Zeta. seuruu vähän huonoa, asennot ok. mutta vähän hitaat ehkä. 7,5 (aika tiukka arvostelu tässä kohtaa mun mielestä), suoraan melkeen seuraavaan kehään ovesta sisään.

kehä4, seuruu, metsku, Pirkko. Seuruu kaavio oli ihan jees, kenttä pieni, ja aivan järkyttävän epätasainen. meinasin kompuroida, ja niin myös jay. oli tosi epätasaista menoa kaikinpuolin. 7.
metsku heitin lyhyen, jay hyppäsi ohi kapulasta ja kompuroi taas, 8,5

kehä5. enää paikkikset. ensin makuu. meni alas ok. meinattiin kävellä katjan kanssa väärältä puolelta piiloon, kun ei kuultu et liikkuri ois käskeny kiertää toiselta puolen (outoa kun sitten finaalissa sai kävellä kummalta puolen vaan). ylös ok. mitä lie tehny 9.
istuminen, tämä on kyllä nykyisin niin hyvä ja varma. 10. hyvä oli lopettaa urakka nousujohteisesti. jay ei tuntunut enää jäykälle. käveltiin vähän ja vein häkkiin.

203p evl 3 sijoitus taisi olla joku 67/95, joten ei me nyt huonoimpia oltu. Jay oli toiseksi nuorin koira koko evlssä. Joukkueen sijoitus oli 28/58, jayn kolmostuloksella ja alempien ykköstuloksilla.

Menin vähän ajan päästä käyttämään jaytä vielä kävelyllä, niin tuli häkistä ulos kolmella jalalla. ei ole todellista. Pyysin Sannaa katsomaan, joka totesi kopeloituaan. takareiden kiinnityskohdassa selkeä revähdys. lepoa viikkoa ja jos mahdollista niin illalla kylmää. ei ole todellista. Jay teki kipeällä jalalla koko päivän kiltisti hommia ja kun kisa oli ohi, kertoi vasta sitten että on kipeä. tuli tosi huoo omatunto ja paha mieli. Illan antikliimaksi koettiin kisakirjojen palautuksessa, yksi koira kerrallaan huodeltiin nimeä (kun ensin oli pitänyt odottaa pari tuntia palkintojen jakoa) ja alokkaasta eteenpäin. kamala säätö ja sekasorto, ja vielä vesisateessa.

Sunnuntaina katseltiin sitten finaalia. Jayn jalka oli sunnuntaina jo ihan entisellään, joten ehkä viikko lepoa ja voidaan pikku hiljaa palata agitreeneihin, kisat jää nyt väliin tältä ja ensi viikolta, joten karsintojen tupla jää sekin uupumaan, mutta en mä sitä kyllä murehdi tippaakaan, ei se ole vielä meidän tän vuoden tavoitteissa muutenkaan. Katsotaan nyt jos on kunnossa niin juhannuksena käydään fiilistelemässä kisoissa ja taukoillaan sitten jonnin aikaa.

Kisat ohi, ja katse tulevaan. Blogin kirjoitustahti tulee ainakin hiipumaan entisestään. ei ole enää motivaatiota kirjoitella, ei ole ollut aikoihin ja se näkyy tahdista. tokotreeneistä ollaan nyt kuukausi tauolla ja heinäkuussa aletaan ehkä treenailla uusia sääntöjä. katsotaan fiiliksellä. jos on fiilistä niin loppuvuodesta mennään kisaamaan. Nyt on harkinnassa, että keskityn ensi talven agilityyn ja toko on selkeästi kakkoslajina, saa nähdä haenko edes tehikseen. sen verta on talvesta takki tyhjä ja viime syksyn säätö (tulen tehikseen, eikun en tulekaan -meininki ei ole kivaa niille ketkä sinne jää) pistää miettimään koko hommaa uudelleen. Agilityssä on jo syksylle Elinan treeni luvassa, psyykkauksineen, joten mietin myös sitä vaihtoehtoa, etten hakisi agitehinkään, tai sitten jätän sen ja menen tokotehikseen. saa nähdä mitä kesä tuo tullessaan, ehken mene sitten kumpaankaan ja treenaan yksin. ja onhan mulla mm-tiimi.

Kiitoksia kovasti talven aikana kouluttaneille ja etenkin tokotehiksen porukka ja koutsi Mari. hienosti vedit finaalissa! Kiitos myös Johannalle kun olet oikonut Jayn kuntoon talven kolhuista.

Oli aivan mahtavaa että sm kisojen yksilökilpailussa oli kolme sukupolvea myyttejä edustamassa ja upeasti edustivatkin, vaikkei finaalipaikkaa tullutkaan.

Yksi nolla lisää, vaan ei tuplaa

Sunnuntaina oli Haun kisat, tuomarina aina niin mahtava Henkka. Todella mukavia ratoja, vaan osin haastaviakin, varsinkin kolmas. Ekana hyppis, joka oli todella vauhdikas. muutama eri vaihtoehto kävi päässä rataantutustumisessa, kiva kun on ratoja joita voi ohjata eri tavoilla, eikä vaan niin että kaikki menee samaa uraa pitkin ja joku onnistuu ja joku ei. nyt sai kokeilla pariakin eri tapaa. Oma tapa oli aika toimiva ja saatiin aivan huikean hieno aika, vaan tippuipa pari rimaa. ekassa rimassa ei ollut katse mukana, ja olin jo menossa toiseen suuntaan, ja toinen tuli melkeen perään kun läksin kiirehtimään. tosi hyvin kyllä skarppaa kun antaa häiriötä, ei vaan tuota vedätystä kestä kunnolla vieläkään. tulos 10. 3-4:ksi nopein aika. jäi kovia koirakoita ajassa taakse, ja se kertoo siitä että meidän vauhti riittää vaikka mihin, kun vain onnistutaan.


hyppäri


Toinen rata ulkona, agirata. pari pyöritystä ja sitten vauhtia. alun välistäveto tuntui olevan haastava, vaan ei meille, mutta aan jälkeen lähdin rynnimään ja jay hyppäsi väärään suuntaan hypyn, mutta onneksi äänellä taas pelastettiin, ja mentiin oikeille raiteille, puomilta oli tullut muutama koira aiemmin todella rumasti alas (liukas puinen puomi?) joten otin todella varman päälle ja jäin sitten vähän jälkeen. NOLLA kuitenkin saatiin. ja ylimääräisistä kurveista ja kontaktilla seisomisella aika jäi kauas kärjestä.


nolla


Vikalle radalle, sitten päässä pyöri ajatus tuplasta ekasta sellaisesta, en vaan saanut ajatusta päästä, vaikka en edes ääneen siitä puhunut. Kamala yliyrittäminen heti alussa kostautui ja tuli sitten rima alas, kun olin tiellä. arghh kyllä ärsytti kun ei osannut mennä rentona. loppurata oli ok. mitä ny hyllytettiin aan jälkeen kun en ohjannut enää kunnolla.


Nyt ois sitten kisakausi ikään kuin paketissa, ja juhannuksena vielä kisataan, ja siellä sulkeutuu ympyrä, kun vuosi sitten aloitettiin sieltä kisaura. Juhannuksen jälkeen tauko ja kohti uutta kisakautta elokuun alussa sitten. aika hyvä toukokuu kyllä ja koko vuosikin ihan kohtuu kivasti. ykkösistä melkein sm kisoihin vuodessa. yhteensä 12 nollarataa tehty vuoden aikana, ja kun jay oli kisaikäinen vasta viime juhannuksena, niin voi olla todella tyytyväinen. Erityisesti olen tyytyväinen toukokuuhun. Elinan opeilla on menty nyt ja toukokuussa tehty ajatuksen muutos, johti agisertii, hyppysertiin, voittoon, kakkostilaan ja yht kolmeen nollarataan kolmessa viikossa. Nyt on hyvä aloittaa uusi "nollien metsästys" kohti ensi vuoden sm kisoja Nastolassa. siellä me ollaan niin iskussa! varokaa vaan.

se ois sitten yksi virstanpylväs lisää

Sunnuntaina oli KAT:in maksikolmoset järvenpään kentällä, joten se oli vähän niin kuin pakko mennä kisaamaan, niin oiva mahdollisuus yrittää saada tuplaa (ei sillä että haluttas smiin vaan siksi että en ole sellaista koskaan tehnyt), no juonipaljastus heti kärkeen, ei tehty vieläkään sitä tuplaa. Ei pitäs ajatella ees tollasta. meni nimittäin ne keskimmäiset agiradat tosi vänkäämiseksi. Keskittyminen oli tosi huono. No tosin sitä ei helpottanut kun Johanna starttasi Loton kanssa just ennen meitä, ja Taneli ennen Johannaa, ja ei vaan malttanut olla jännäämättä suorituksia loppuun saakka, ja siitä sitten yrittämään radalle. Ekana hyppyrata. alussa tuli kolmosrima alas ihan mun takia kun olin tiellä. vähän lipes ohjauksesta vielä ennen sitä kun en kertonut mitään. Lopun kaks rimaa oli vähän tuhmia tiputuksia, komiat etenemät kuitenkin, vauhdikkaalta radalta, tais olla kolmanneks nopein aika vaikka tehtiin ylimääräinen 6-7m kaarros. vauhtia siis piisaa. agiradat oli järkyttävät. Tai no osittain ihan ok:t mutta loppufiilis oli huono. menin toisen agiradan jälkeen taas soimaamaan itseäni. ei saa ärsyyntyä myöskään siitä jos ratahenkilöt on unessa ja ei muista kuskailla hihnoja vaikka edellisen hihna ois sun edessä kun menet lähtöön ja maalissa et löydä omaasi. ei sillä ole mitään väliä. positiivista oli että ei tullut kuin yksi rima agiradoilla. ekalla hyppiksellä tuli muuten ihan tolkuton määrä rimoja kokeneillakin koirilla. alusta oli vissiin vähän hankala sateiden jäljiltä, ekan aikana myös satoi vähän. Vikalle radalle sain toki hyvän asenteen, ja mentiin vaan pitää hauskaa. olin tosi hyvin keskittynyt sain hyvät ajatukset radasta ja kuvioista. yks pieni fiba oli kun en uskaltanu lähteä rynnimään suunnietltua persjättöä ja vaihdoin lennosta takaaleikkaukseen, ja siinä Jay otti hypyn jälkeen katseen toiseen suuntaan mutta äänellä sain korjattua missä olen menossa. tuo pieni aavistus maksoi meille sitten voiton. jäätiin nimittäin voittajasta 0.04sec, eli toinen nollavoitto oli jo noin lähellä, ja kun edellisestä on vain kaksi viikkoa ni onpa aika hiton huikeeta! ja siis se virstanpylväs, hyppyserti ja sekin kello raksuttaa. vitsi kun on huikea eläin.


eka rata
hyppyserti




Lauantaina ois pitänyt olla mm-tiimin leirillä treenaamassa, mutta joku vatipää päätti ajaa sannan auton kylkeen ed viikonloppuna ja sen on ny sit korjattavana, ja meidän lauma ei vaan sovi mun autoon, ja ei ole sydäntä jättää schapeja yli 10h ajaksi kotiin. Joten treenattiin sitten Sannan kanssa omalla nurtsilla sm-kehien teemoilla. olipa hyvät treenit pitkästä aikaa. rento meininki.

nollatreeniä

hskh järkkäsi mukavana yllärinä mahdollisuuden kouluttajien kimppatreenivuoroihin, eli halukkaat kouluttajat saivat muodostaa oman treeniporukan ja yhdistys tarjoaa treeniajan. Ekalle kerralle en päässyt mukaan ja viime viikolla treenivuoron vei kisat kentällä. Eilen oli sitten mun vuoro tuoda treenipätkä. Sm-kisojen lähestyessä (vaikka ei taida kukaan meistä sinne olla menossa) halusin tehdä nollaratatreeniä. radaksi valikoin yhden suunnitelemistani episradoista (olen ensi viikolla agitehiksen epiksissä kisaavien tuomarina), jota en kelpuuttanut epiksiin.

Tosi kiva juostava treeni, johon olin kasannut haastavia pikkujuttuja talven kisoista. Löytyi pätkää Muotkan, Lahikaisen, ja Luomalan radoista, jotka on olleet tosi kivoja ja haastavia.


mokasta ulos. Ekalla yrittämällä Jay ampui puomin sijaan putkeen kun olin jälleen kerran ylimielinen ja en ohjannut kunnolla. Vaikka osaa erottelun, niin voisihan sitä nyt edes vihjata minne mennään. ja ulos, meitä oli kaksi vain paikalla, joten oma vuoro tuli heti uudelleen. tokalla yrittämällä putken jälkeen unohdin ohjata hypyn ja olin jo muurilla, kielto ja ulos. kyllä alkoi ärsyttää oma löysäily. Kolmannelle yritykselle otin jo asenteen mukaan, ja tehtiin ihan huikean hieno nolla.


Jay tauolle ja käytiin Hinnin kanssa treeni läpi, ja otin vähän ajan päästä uudelleen, ja ohjasin vähän eri tavalla pari kohtaa, ja taas nolla! ihan huikea koira. sit aloin vähän testailla ja haastaa, ja sain jopa pari rimaakin tippumaan kun olin tiellä. Loppuun vielä kokeilin tehdä kävelemällä ja menihän se sitten nollana sillaikin läpi. vitsi miten taitava koira. voin seisoa vain keskellä kenttää ja käännellä ja linjata hartioilla. enpä ois uskonut että se on noin hyvä. ja vaikka en käytä suullisia käskyjä niin tuntuu nekin osaavan :)


Kokeilin vielä sitten Kiksin kanssa rataa, ihan ei nollaa saatu mutta aika pirun hienosti lähti mun matkaan, josko sitä joskus vaikka kisoissakin testaisi  aussiagia ;)


tämä oli kyllä juuri sitä mitä mä tartten nyt, peruskisarataa nollana läpi.

Tokotehis leireilee

Oltiin viikonloppu Tokotehis porukalla Tuorlassa leirillä, toimin itse leirin järkkävastaavana. Kouluttajaksi olin pyytänyt tutun ja turvallisen Lentsun, koska tykkään kovasti Lentsun tavasta kouluttaa koiria, ja muut tehisläiset eivät hänen koulutuksessaan olleet olleet. Kauhea aukko sivistyksessä :) tämähän oli korjattava. Mentiin paikalle la aamusta, ajelin kimpassa Sennin ja Sansan kanssa. Paikalle asti meitä pääsi kuusi, eli kaksi oli poissa syystä tai toisesta.


Eka päivänä ehdittiin käydä kaksi kierrosta omia juttuja ja vielä tunnin verran paikkistreenejä erilaisin versioin. Kiva kun oli puoli tuntia per kierros omaa aikaa niin sai kerrankin jutella kaikessa rauhassa ja kokeilla juttuja. kertaakaan ei tarvinnut päivän aikana kelloa vilkuilla että pitäs vaihtaa vuoroa, vaan kaikki tekivät niin pitkään kuin tarvis vaati. Otin omalla vuorolla ensin luoksaria, lähinnä stoppeja. maahanmenoon pitää ny kokeilla uutta lähestymistapaa, konkreettisesti piti mennä polvilleen :) Jay pitää opettaa menemään kohteen ali jotta saadaan syöksyajatus myytyä.


Tokalla kierroksella kaukoja, näissäkin paljon korjattavaa, sivulta alas meno kuntoon kuurilla, s-m uusi käsky ja tekniikka kuntoon, kuten myös m-s kuntoon. eipä siinä kummempaa nämä oli tiedossa ja nyt taas uudet lääkkeet millä kokeilla, tosin ennen smiä ei ihmeitä tehdä. mutta jatkoa ajatellen.


Lenkin kautta illanviettoon. pidettiin Riemun tk4 kakkukestit ja iltaruokailut tietovisoineen, ja kehua retosteltiin treenikaverit niin että osalla oli jo roska silmässä. mukava ilta ja mukavaa jutustelua. väsy tuli jo puolen yön aikaan, joten aamulla oltiin pirteitä kun aloitettiin ysiltä.


Yksi kierros omia juttuja, kierros häiriöjuttua, ja tietysti leirikisat päälle. Otin tunnarin palautusta ja zetaa. jatkan palautuksiin samaa mitä olen tehnyt, mutta nyt pitää muistaa myös treenata sitä. zetan istumiseen vielä tekniikkatreeniä erikseen ja yhdistettynä. häiriöjuttuna olin itse pyytänyt smiä ajatellen ruutu ohjattu vierekkäin treeniä, tähän saatiin vielä lisähaastetta kun nurmi oli pitkä ja vietti alaspäin, ruutua ei näkynyt ollenkaan, ja oli vähän haastetta jaylläkin löytää. ohjattuun sain kaksi tosi hyvää korjaustoistoa. Loppuun kisat, enkä ees voittanut, ku pelasin upporikasta ja mokasin. harmitus :)


Loppuun vielä Riemun 2v synttärikestit maksalaatikkokakkuineen ja hattuineen.


Kivaa oli leirillä, ja haikeus valtaa taas mieltä, kun kohta tää tehis jo loppuu, nyt enää kesän muutamat treenit jäljellä, varsinkin kun olen jo päättänyt pitää treenitaukoa smistä eteenpäin. Kivaa on ollut ja ensi vuonna tehiksessä uudet tuulet puhaltaa, ja saa nähdä haenko enää, kaksi kautta jo käytynä, ja pitäs varmaan antaa tilaa muillekin tulijoille. tai sitten musta tulee ikitehisläinen ja jatkan kunnes ei enää huolita :)

kiva kun ois kivaa, no nyt on

Tätä se hyvä treenifiilis enteili. lauantaia oltiin espoossa todella tuulisella ast kentällä. eka kertaa tuolla kisaamassa, mutta ihan jees paikka tuo oli, paitsi miinusta parkkiksen lasinsiruista yms. kolme rataa, kolme hyllyä, uusin treenausajatuksin. keskimmäisellä ei tullut sitten yhtään rimaa alas, ja olin todella tyytyväinen, ja muutenkin alkoi olla tarkempi niiden rimojen kanssa, heti kun muistutteli vähän. tosi hyvä fiilis jäi kisoista, mukava käydä kisoissa hyvällä porukalla. Herrala oli tehnyt vielä tosi kivat radatkin.


siitä sitten kiirenvilkkaa kivikkoon sannan ja hupsin kisoihin ja illalla vihdoin pääsi kotiin huilaamaan.


Sunnuntai aamuna sitten hyvin nukkuneena takaisin Kivikkoon Ihahin kisoihin. Markku Kaukinen tuomarina. kivat radat koko päivän, haastavat muttei vaaralliset. tosin aika paljon oli takaakiertoa ja kääntämistä, mutta silti jotenkin kivat. eka radalla tuli yhden hypyn linjan ohi kun kiirehdin jo muurille, siitä kielto, ja sitten tuli rumasti keinulta alas, jatkoi auringon tekemän varjon suuntaan ja tippui alas, tästä toinen kielto, muuten todella hyvä rata, ei yhtään rimaa! video


tokana sitten agirata, jossa päänvaivaa aiheutti alku, piti aan jälkeen ottaa hyppy kaukaa ja siitä keinulle ja aan ali putkeen ja piti ehtiä ohjaamaan seuraava hyppy. tähän mietin persjättöä tai poispäin kääntöä ja päädyin siihen että kyl mä luotan että jay tekee keinun loppuun ilman saattoa ja ehdin persjättöön ja niinpä ehdin, sen jälkeen vähän venähti yksi takaakierto, mutta muuten rata meni aivan mahtavasti ja mitäpä sitten, no EKA VOITTONOLLA kolmosista ja toinen agiserti. aivan mahtava fiilis. video


kolmas rata hypäri, onnistuin tipututtaa kolme rimaa, alun kolmoshypyn, kun olin linjalla tiellä, ja lopussa vähän vastakäännös hukassa kun meinasin lähteä väärään suuntaan, niin tippui kaksi vikaa rimaa sitten. vähän meni jayn innokkuuden piikkiin ehkä myös. mutta eipä haittaa.
video


viikonlopusta ihan mahtava fiilis. sunnuntaina kolme rataa ja kolme tulosta, ja voitto. ihan mahtavaa. tätä lisää :)


Ja lisäksi tänään tuli sähköpostiin vielä varmistuviesti "Onnittelut!

Olet niiden 96 joukossa, jotka pääsivät karsinnasta läpi.

Mukaan mahtuivat siis ne, jotka täyttivät karsinnan ehdot 1 ja 2; edellisen vuoden kolme parasta + TVA/TK4 joilla vähintään 2x tuore ykköstulos tai vaihtoehtoisesti yksi ykkönen sijoituksella karsinnassa."

Eli TOKO-SM kisoissa nähdään. ja mukana myös Hups meidän perheestä, ja Jayn äiti Nyyti ja mummo Myy myöskin. eli kolmessa polvessa Myytin koiria, aika huikeaa.

Treeniä ja lisää treeniä

Viime aikoina ei ole agilitykisoissa tullut onnistumisia, vaan on treenattu lähinnä sen yhden ainoan riman pysymistä. Tässä meinasi tulla jo turhautuminen kun viidellä radalla putkeen tippui se yksi rima ja sehän piti korjata ja sitten pois. sitkeästi olen jaksanut vääntää asiasta. Nyt käytiin sitten treeneissä kokeilemassa uusia kujeita, ja ainakin nyt on fiilis kohdillaan. Edelleen pitää mennä täysiä, ja riman tippumisen jälkeen uudet ohjeet. ja todettiin samalla ettei ole mitään vikaa hyppäämisessä tai missään muussakaan. Rima tippuu kun ohjaan huonosti tai annan epäselvät signaalit. Jaylle tulee välillä vielä vähän kiire mun perään jos olen hätäillyt ja sen seurauksena käännöksissä saattaa se rima tippua. Tähän nyt rauhallisuutta ohjaukseen mutta silti pitää mennä täysiä. kaahottaminen pois.


Katsellaan nyt miten homma edistyy, mutta ainakin tällä viikolla tehtiin kahdet parhaat treenit ikinä. molemmilla kerroilla nollaradat (tai toisella siis nollana 23 asti, ja toinen kokonaan) mutta siis kisamittaiset radat nollana. Onni on päästä huippukoutsien oppiin, ja nyt jo olis tiedossa että mahdollisesti syksyllä jatketaan samoin kujein. matkailu avartaa.


Päätettiin myös ettei lähdetä kiusaamaan itse edes kisaturistina ouluun, joten nyt ois mahdollisuus juhannuskisoihin mennä sitten. harkinnassa.


Tokon suhteen on treenattu vähän vähempi. eilen olin eka kertaa tänä keväänä Ansun kehätreeneissä viikissä. Olipa ihan huippukivaa. Veeran parina kierrettiin kehät ja välissä paikkikset selkä toista riviä vasten. Jay oli nurtsilla kuin kotonaan. paitsi oranssit merkit ja ruutu meinasi olla haastavat. siniset kyllä löytyy. oli tosi pitkä nurmi. ohjatun kapulat näemmä löytyy vaikkei näkyiskään nurmelta ja samoin tunnari oli tosi hyvä. Vitsi kun oon tyytyväinen siihen miten jay on edennyt tasaisesti eteenpäin tokossa.


nyt jännäillään ja odotellaan edelleen tietoa siitä päästäänkö sm kisoihin vai ei. voisihan tuon jo pikkuhiljaa ilmoitella. alle 30pv kisoihin.

tavoitteiden asettelua ja kisaamista

Jotta nyt ei kaikki olisi ihan yhtä glooriaa ja hallelujaa. ei mekään sentään ihan kaikessa onnistuta ja voiteta jne.


Loppuvuodesta kun noustiin kolmosiin Jayn kanssa, niin heitin ajatuksen, että josko saataisiin arvokisanollat kasaan ja mentäisiin Ouluun kisaamaan. Ei tullut silloin mieleen että Jayn vauhti kasvaisi kevään aikana noin paljon, ja sen mukana tuomat haasteet on vähän laittanut tavoiteasettelua uusiksi. Nyt on Elinan neuvoilla treenattu sitten rimojen pysymistä ylhäällä, ym ajatuksen hallintaa.


Vauhdin mukana tuli myös kisoissa esiin pieni karkailu. lähdöistä ja ohjauksista. Selkeästi Jay alkanut syttyä lajiin ihan uudella sykkeellä. ei mikään huono asia tietty. Eikä Jay mikään perästä vedettävä ole koskaan ollutkaan. Nyt olen yrittänyt hakea vähän erilaisilla ohjauksilla sellaista harmoniaa että voisi kisoissa mennä ehjiä puhtaita ratoja. Alkoi jo masentaa jossain kohtaa, kun jatkusvasti tuli hyllyjä tai vitosia, mutta Elina on ihanasti rauhoitellut, että nyt mennään tässä koulutusvaiheessa ja hommat pitää malttaa nyt tehdä kunnolla, eikä väkisin yrittää vääntää. Väkisin yrittäminen tulee välillä aina takaraivosta ja sen näkee radalla sitten. Lähdössä pysymiseen uhrasin muutamat startit ja heti alkoi näyttää paremmalta, ja sitä myöden oli mukavampi mennä koko rata, kun ei tarvinnut miettiä että tuleeko se sieltä vai pysyykö. Nyt alkaa myös rimat jo pysyä hyvin, ja ajatus on selkeästi fokusoituneempi. vielä pitää saada pysymään kasassa ihan kokonaan sen radan ajan. Hauska kun on tavallaan lupa ohjata mahdollisimman huonosti, mutta silti koiran pitää ottaa vastuu niistä rimoista. Keinu on yksi mikä pitää nyt fiksata kuntoon. tai lähinnä keinulta poistuminen. Jayllä on nyt estehakuisena koirana liian selkeä fokus lähteä keinulta suoraan eteenpäin, jos siellä vain jotain näkyy. ja nyt kun jotkut tuomarit tykkää tehdä niitä ansoja niin kontaktien kuin putkienkin jälkeen on estehakuisella koiralla vaikeampaa. tietty kun tietää joitain tuomareita niin voi välttää niiden kisoja toistaiseksi. Kunhan saan oman ajoituksen ja ohjauksen paremmaksi niin ei ole enää ongelmaa tuossakaan.


agilityn arvokisat siis jätetään tänä vuonna väliin, ja kisataan nyt vain rennolla fiiliksellä ja kerätään kisakokemusta kyläkisoista ja katsotaan sitten ensi vuonna uudelleen, missä mennään. Meillä on niin monta kisavuotta vielä edessä ja ensimmäinen kisakausi vasta takana (tai vielä vähän keskenkin)


Katsotaan jos sovitaan sinne toko sm kisoihin (miten korkealle keskiarvot nousee), niin sinne kyllä ollaan menossa, ja ainakin turistina jos ei muuten. joukkuepaikkakin kun on tiedossa, aivan mahtavassa seurassa.

Jay on paras!

Muutama koe meni välissä vähän mönkään ja heitin ja hanskoja naulaan sm kisojen suhteen, ja tämän seurauksena pari viimeisintä koetta on mennyt paremmin kuin koskaan. Sanna kysyi pe iltana kuka on paras monta kertaa. vastaus löytyy otsikosta.

Lauantai aamuna Hannan kanssa kimppakyydillä kohti Mikkeliä, josta sain peruutuspaikan, ja näin ollen jätin menemättä Varkauteen, jonne myös oli paikka, Siellä tuomarina ois ollut Nokelainen jolla käytiin helmikuussa jo kokeilemassa, ja Mikkelissä hippasen tiukempi linjainen Rautiainen. Tuumasin että jos meinaan joskus sm kisoihin mennä niin pitäähän se tuomarikin käydä testaamassa etukäteen, ja jos siltä tulos saataisiin niin oltaisiin sm kisojen arvoisia.

Jay oli "arvottu" viimeiseksi lähtijäksi, 7 koiraa yhteensä evlssä ja klo 10 aloiteltiin tai itseasiassa 10min jo etuajassa. paikkikset ekana yksilöt kahdessa osassa.

Istuminen. 10, koko hallin pituudelta rivissä ja me siellä kauimmassa nurkassa ja piilo ristikkäin hallin toisessa nurkassa oleva käytävä. istui kuin tatti, vaikka kävely piiloon oli joku 50m.

makuu. 8. oli korjannut kerran tassua, ja nuuskinut vähän.

yksilöt.

kaukot. hallissa oli kuoleman hiljaista ja tästä syystä annoin s-m käskyn todella hiljaa, ja jay ei raukka edes kuullut, joten tuplakäsky. 7

tunnari, samasta paikkaa kun kaukot, sama suunta. jay tuijotteli vähän ohjatun merkkiä mikä näkyi vinosti. kovaa kapuloille, oli ympyrässä. suoraan omalle nappasi, mutta tiputti, kävi tarkistamassa muut ja nappasi oman ja kovaa takaisin. pieni puraisi sivulla. 6

hyppynouto. 9. tämä oli hyvä, paitsi taas kapula pomppasi takaisin päin ja jay hyppäsi kapulan ohi ja joutui vähän korjaamaan siinä.

ohjattu nouto. 9. tämä oli tosi hieno. oikea. pieni kapulan pyöräytys sivulla.

toka kehä

luoksetulo. 8,5. suoraan kehään tulosta vinottain hallin poikki. stopit valui pikkasen.

seuruu. 8,5.varmaan paras seuruu kokeissa ikinä. tosi kivasti tuli. kontakti pysyi melkein koko ajan. askeleet onnistui. vähän painoi ehkä. pari vinoa pa.

zeta. 6,5. istu, maahan, seiso. no ei sitten istu, vaan seisoi. muuten ok.

ruutu. 10. tämä on jayn pravuuri. merkillä jäi kohti ruutua, loppuosa paras ikinä.

265p sij 1/7. piti ihan pariin kertaan tarkistaa vaikka kaverit jo onnitteli kehästä tullessa.

tästä siis TK4!!!!!! ja näin osallistumismahdollisuus sm kisoihin.

seuran joukkueeseen oltiin liian huonoja mutta rotuyhdistykselle kelvattiin, joten eka kertaa ikinä edustan jotain muuta kuin hskh:ta, tämä harmitti tovin, kun olen 4 viimeisintä vuotta ollut sm joukkueessa mukana joko varalla, jojona, tai kisaajana ja nyt sitten kävi näin. ei voi mitään. nokka kohti uusia haasteita.


Tässä kohtaa kiitoksen sanoja. Jessica, en voi kyllin kiittää sinua kun mulle Jayn luotit ja annoit. me olemme niin match made in heaven Jayn kanssa. <3
Lentsu, ilman sinua en olisi tässä. mun ikuinen tokoidoli. jatketaan yhdessä matkaa kohti menestystä ;)
Oili, Mari, Ansu, Maija, Carita. Teiltä on saanut niin paljon hyviä treenivinkkejä ja ennenkaikkea tsemppausta. ja tietty muutkin meitä kouluttaneet!

Kiitos MM-tiimi! Ja tokotehis! kaikki ihanat treenikaverit. te olette mulle tosi tärkeitä!

ja tietysti kiitokset Sannalle nillittämisestä ja ketyilystä ;)

Melkein onnistumisia

Viikonloppuna agikisat ojangossa. Uusi tuomari tuttavuus Hilpi yli-jaskari (tai jotain sinnepäin) oli hyppärin tuomarina ja Mikkilä agiradat. Kolme rataa siis. Hyppäri oli aika perusjees rata. ainoa haaste pussin jälkeen kepeille vienti, ja tässä tulikin ihmisillä suurin osa virheistä, ei maltettu ohjata sinne kepeille, itse sain tuon kohdan onnistumaan aika täydellisesti. Rimat oli todella herkässä  ja niinpä sitten meiltäkin tippui kaksi rimaa hypärillä. eka tippui muurin jälkeisellä hypyllä, kun läksin jo menemään toiseen suuntaan, kyllä pitäisi tuo jo kestää, mutta ei malttanut. Toinen rima tippui heti perään kovassa vauhdissa ennen putkea, noita on paristi jo kisoissa tullut, ei malta keskittyä jos putki edessä ja kova vauhti. Muuten rata oli todella hyvä ja vauhdikas. ois taas oltu palkinnoilla ilman niitä rimoja.. Video


Agiradat sitten seuraavaksi. Suht haastavat radat oli Mikkilä tehnyt. Ei mitään ylivoimaista mutta sellaisia perushaasteita, kovalla vauhdilla kepeille, tai pakkovalssille/tmv. Hyvin selvittiin, kepeillä pidin liian pitkään kädessä ja meinas kääntyä jo väärään suuntaan. loppupuoliskolla sitten putken jälkeen, ja tuli vähän eri rytmissä pakkovalssiin ja rimaa hipoen yli ja tippuihan se kevyt rima sitten. varmaan hännällä pudottaa tai jotain, kun ei ääntäkään kuulunut. pieni valahdus aan jälkeen mutta muuten ihan huippuhyvä rata, oli hyvä fiilis rimasta huolimatta. video


Sitten vika rata. Jay alkoi olla vähän jo kierroksilla. karkasi lähdöstä ja valui kolmoshypyn ohi, mutta sain vielä sen pelastettua, mutta tämän jälkeen tuli putkesta ulos kohti seuraavaa putkea ja tämän vuoksi ohi pituudesta, sain jatkettua hyvin, kunnes puomin jälkeen ei mentykään samaa hyppyä kun edellisradalla (melkein sama rata oli) vaan ois pitänyt putkeen mennä, joten hyl. ja tästä vielä karkasi maaliin kun siellä oli näkyvillä suoraan se remmiämpäri maalihypyn takana. kylläpä v...i radan jälkeen. sinne meni taas hyvä kisapäivä ja fiilis. koko illan mietin että mitä tein väärin ja miten oisi pitänyt toimia. nyt tuo karkailu kuriin ainakin radalla. treeneissä ei sitä tee. tai joskus yrittää kerran mutta ei toista. onneksi on uudet kisat jo tiedossa, niin saa laittaa päänsä kuntoon.


Ois ollut sunnuntaille Elinan järkkäämä psyykkausluento turussakin ja treenit päälle, mutta todettiin sannan kanssa että ei raaskita jättää vanhuskoiria kotiin 15h ajaksi, joten passattiin tuo sitten. harmittaa sekin ihan sikana. olisi nyt ollut luento tarpeen.


Perjantaina oli Christan huippukiva koulutuspäiväkin, meinasi unohtua. Jayn kanssa ohjatun suuntia ja paikallaistumista. hyvät neuvot tuli ja jällen kerran palautetta: "sul on todella hyvä potentiaalinen koira, nyt kun vielä opetat asiat sille kunnolla". kaipa sitä pitäs alkaa treenata jossain kohti tosissaankin.

Kyl me sittenkin osataan!

Viikonloppuna vuorossa HSKH:n megakoeviikonloppu, jossa lähes kaikki tutut kisaamassa tai töissä tai muuten vaan hengaamassa. Kolme virallista koetta viikonlopun aikana + rallytokokisa. Itse osallistuin la aamukokeeseen ja su aamukokeeseen, ja siinä välissä sitten koetoimitsijana iltakokeessa (plus kaikki se säätö ennen ja jälkeen ja kokeiden aikana)

La koe. Jenni liikkurina. liikejärkkä suoraan tammikuun karsinnoista, eli haastetta luvassa. Lisäksi haastettä näkyi tekevän sälekaihtimien välistä tuleva auringon valo, joka teki pari lisäruutua matkalla sinne oikeaan. Paikkiksilla aloitettiin, ja vielä niin että makuu ensin. vähän vielä arpoivat siinä liikkeen kehän alussa jo meidän ollessa siellä että oliko se oikeesti noin päin ja kun kaikki oli jo niin valmistautunut niin sillä mentiin. oispa ollut kivempi jos ei. Makuu ok 10, mutta istuminen voi huoh. Sieltä oli lähtenyt domino vyörymään toisesta päästä ja 10 sek ennen loppua se saavutti Jayn joka oli tokavikana rivissä, ja niin sitten lopulta oli painunut maahan, onneksi sentäs vieressä ylva pysyi istumassa. ei mennyt koko rivillä piloille koko istuminen. Savu nousi korvista, ja en meinannut päästä fiiliksestä eroon ennen ekaa kehää, liikkeet siis kahdessa osassa. Ajattelin vielä kehään mennessä että nyt väännetään se ykkönen jos meinaa haaveilla sm kisoista.

Eka kehä oli sitten vähän väkinäistä. mitähän liikkeitä siellä edes oli. ainiin luoksari. Nousi istumaan jätössä, whaat, tämän teki renkaan näytössäkin. muuten teki kyllä ihan huippustopit. 8. siitä sitten ruutu. ei haitannut auringon säteet eikä mitkään. tämä on niin hyvä Jayllä. luotan täyisin että löytää ruudun missä vaan milloin vaan. 10. seuruu. ihan jees, oisko ollu sitten  hiton ohjattu. yhtä lukuunottamatta koko luokalle tuli vasen, ja niin meillekin. vasemmalla puolella oli sivussa myös ruutu, kuten myös ne valeruudut, sekä merkki ohjatun merkistä suoraan vasemmalla. ohjattu tais mennä nollille noin 85% koirista. ja niin myös meille, mutta ei menty noihin lankoihin, mentiin siihen että appari vei kapulat ja jay päättikin pitää katsekontaktin minussa aina keskikapulan jättöön asti. ja meni elämänsä ekaa kertaa keskikapulalla. enkä saanut stopilla korjattua, vaikka yritys oli hyvä. tässä vaiheessa sanoin hei hei sm kisat ja lähdin savukorvissa kehästä pihalle.

toka kehä. nyt sain hyvä fiiliksen ja menin hurlumhei, ei millään mitään väliä asenteella. ja olikin hyvä kehä. tunnari, edelleenkin osataan tää kokeessa. joka kerta on oma tuotu ja niin nytkin. oisko ollu 8 tai 9. en kattonu enää pisteitä. edes kotona paperista. hyppynouto, samalla tapaa kun karsinnoissa nollakoirana, mutta nyt ei törmätty, aika kivasti meni. Zeta. kaikki asennot osattiin ja rupes jo hymyilyttää, vikana kaukot, aika haastava meille, tais olla ihan jees, en muista. 229 kakkostulos, ja v-----i. piti vielä jäädä illaksi koetoimitsijaksi katsomaan toisten hienoja suorituksia. toisaalta onneksi jäin koska kisainto palasi illan mittaan ja tuli hyvä fiilis. Sanna vei koirat kotiin lepäämään. ja keräämään virtaa.

Su aamu. aurinko paistoi, millään ei mitään väliä, kisaamaan parhaan treenikaverin kanssa ja nauttimaan tokosta. tavoitteet heitetty roskikseen. liikkeet pötköön, ekana istuminen ja makuu. ei aurinkoruutuja tmv. no mitä nyt toka koiran aikana sähköt poikki koko hallista ja halli pimeänä, mutta ei sen kummempaa. Istuminen, ai että olikin nyt hyvä, 10. makuu oli vähän nuuskinut 9. Laisi muuten selkeästi tiukentanut linjaansa aikaisemmista kokeista. Jay oli tosi innokas kokoajan. nyt lelupalkka lauantaina vain lihapullia.

yksilöt, tunnari, varma, pieni pureskelu lopussa, vauhti todella hyvä, tykkään kovasti. 9. Liikkurilla pätemisen tarvetta, "laita vasen jalka tuon teipin päälle", ruutu, löytyi taas todella hienosti. matala kartiokin löytyi. meni stopin jälkeen istumaan, ja sitten käskystä maahan. hassu. 9. kaukot, asettaudu tuon tötterön ja tuolla näkyvän teipin väliin keskelle tarkasti. just. tosi kivat kaukot jayksi 9. pieni etenemä (10cm) niissä perusvaihdoissa. seuruu, on mennyt kovasti eteenpäin, vielä pientä hiomista mutta alkaa olla jo aika kiva. oli muuten taas todella pitkä kaavio, koluttiin koko halli läpi nurkkia myöten. 8. Hyppynouto tosi nätti, nostoa myöden, 9,5. luoksetulo, eka stoppi valui ihan pikkasen, maahanmenossa tekee jo vähän liukuria. 9. vitsi kun olin fiiliksissä. Zeta, nyt jo hymyilytti ihan kunnolla. en ollut koko kokeen aikana katsonut pisteitä kertaakaan, mutta tuntuma oli ihan kauhean hyvä ja kun millään ei ollut edes mitään väliä. Teki tosi nätit jäävät. osasi kaikki, 9. enää lauantaina nollattu ohjattu jäljellä. vähän tahmea merkki, tosi itse varmasti oikea kapula ja siitä sivulle, 9.

porukka tuuletti katsomossa, juteltiin tovi Laisin kanssa, sitten katsomaan pisteet, riittääkö ykköseen, mitä vielä. pisteitä yhteensä 289,5p mitä ihmettä, piti tarkistaa pariin otteeseen olivatko laskeneet oikein. ja kun kukaan ei osannut meitä paremmin niin voitettiin koko kisa. 18 osallistujaa evllässä ja monta valiota ja neljä uutta valiota vielä meidän takana, taisi olla yhteensä 7 ykköstä (lauantai iltana tais tulla yks, ja ei niitä montaa aamullakaan ollut) ja me oltiin parhaita! mahtava Jay.

Nyt sitten pitää miettiä, saako koepaikan jostain ja menee tällä fiiliksellä nauttimaan kehästä.

Ja vielä kun yksi niistä uusista valioista oli meidän pikku Hups, joka teki kahdessa viikossa kolme ykköstulosta. Mahtavaa Sanna! olette niin ansainneet tuon! kova työ kannattaa!

video

Mistä on parhaat treenit tehty

no parhaista treenikavereista, ja fiiliksestä. Vitsi viikko toisensa jälkeen tokotehiksen porukalla on vain hyvä fiilis treenailla. Henki on todella hyvä ja toista tsempataan ja välillä vähän dumpataan ;)


Eilen treenikaverit yllättivät totaalisesti, olin ajatellut että vaikka nyt sattui olemaan mun synttärit ja treeni-ilta niin ei siitä mitään nroa tehdä, mutta mitä vielä, nämä yllättivät yhtäkkiä kun käännyin kentällä ympäri tuli laulut ja luritukset ja päälle lahjukset. lahjakortti berralle, fresitaa ja upea tehiskortti. kyllä vanhan mieltä lämmittää.


Treenitkin meni aika kivasti. kisamainen setti olisi ollut ohjelmassa, mutta tein parin liikkeen pätkissä ylläripalkalla. ruutu ja luoksarin jättö, aloseuruu ja kaukojen eka vaihto, ohjattu ja metsku, ja loppuun vielä palkattu tunnari.


Tunnari on nyt todella hyvässä vaiheessa, alkupalkkaus on tehnyt tuloksia. Jayn ruudusta mä tykkään täl hetkellä.


Viikonloppuna käytiin myös agikisoissa. Yksi nolla lisää kisakirjaan, ja peräti ekalta radalta. Henkka on kyl ihan huippu tuomari. kivat etenevät radat, ei turhia kikkailuja.

Fiilistely treenit

Agitehiksen treeneissä teemana tällä kertaa pitkiä estevälejä ja niihin takaakiertoja ja linjaamista. Jo piirrustusta katsellessa tuumasin että nää on niin meidän treenit. tosi kivan pätkän oli Jenna meille suunnitellut, juuri niitä haasteita mitä kisoissa on ilmennyt. eli jos on ansaeste ja mulla "kiire" toiselle esteelle, alkaa Jay lukea itse rataa. Lisäksi takaakiertojen (lähinnä ehkä saksalaisissa) rimantippumiset, jos on kiire mun perään. Nyt päästiin puuttumaan tähän tosi hyvin. Homma seis jos tippuu ja alusta samalla vauhdilla uudelleen, ei mitään mainintaa, vaan annetaan koiran itse miettiä mitä pitää korjata kun homma loppuu. Ihan kauheasti sateli kehuja Jennalta meille. Esteiden väleissä Jay on kuulemma ihan maailmanluokan vauhdissa. Ja kun tietää ajoissa ennen edellistä minne jatketaan niin homma kiihtyy vaan. Eilen kyllä onnistui kaikki. Ihan huikeat japsit, ja henkeäsalpaavat backlapit. Tuosta oli kuulemma Jenna suorastaan kateellinen, miten hyvin Jay kasaa ja kiihdyttää. Noi ohjaukset on kuulemma niin meidän juttu ja niitä pitää käyttää rohkeasti vain hyväksi. Kepeillä kestää nyt todella hyvin sivuirtoamisen.

Kylläpä tuli hyvät fiilikset viikonlopun pienten epäonnistumisten jäljiltä. kisoja odotellessa.

Treenilistaa päivitelty

viikonloppuna tuli kisailtua molempia lajeja, joten treenilista sai taas päivitystä. Lauantaina seuran omat agikisat, ja taas pitää todeta, älä mene kisaamaan ja töihin samana viikonloppuna kisoihin, ei pysty keskittymään. Ja muutenkin menee harkintaan kisaanko ylipäätään enää oman seuran kisoissa. otan nyt jostain syystä häiriötä, kun on niin paljon tuttuja. Alkaa pikkuasiat ärsyttämään, kuten taas se sama sisäänheittäjä kuin viimeksi, ja taas yhtä asiakaspalveluhenkinenä "älä mene vielä sinne", kyllä mä tiedän että siellä on edellinen koira, haluan vain kävellä tässä edestakaisin ja pitää itseäni lämpimänä. Ja kuulutukset. vikalla radalla lopetin kesken radan, kun luulin tekeväni nollaa ja kuuluttaja kuuluttaa kesken radan yhtäkkiä, ja tälle parille sitten hylätty suoritus, eikä ollut hajuakaan mitä oli tapahtunut. videolta sitten selvisi että oli väärään keppiväliin mennyt. en jäänyt tarkistelemaan kun luotin että menee oikein. Kokoajan huomaan itseni kyttäämästä miten porukka rakentaa rataa, ja onko painot oikein ja numerolaput oikeilla kohdilla jne. En osaa asettua kisaajan rooliin, ja luottaa että osaavat muutkin tehdä hommansa. Tuloksena siis kisoista kolme hyllyä. Kaksi ekaa rataa oli vielä aika hyviä läheltä piti ratoja. Uskalsin mennä vaan ja pienestä oli kiinni että natsaa. Vika rata on lähinnä se mikä aina jää mieleen, niin se oli tuo kesken lopetettu ohjaaminen- rata. Ei ollut kuplasta tietoakaan, ja vikalla rataa taas karkaskin, juuri kun ajattelin että kahdella ekalla pysyi hyvin ja voi alkaa luottaa. Rima tippui kahdella radalla saksalaisessa, sitä pitää ny vähä treenaa.

Sitten sunnuntaina Sannan seuraksi Mikkeliin tokokisoihin. oli saanut mullekin sieltä paikan. On se kumma kun Etelä-Suomessa on kymmenien koirakoiden jonot ja tuonne pääsee vielä ihan heittämällä mukaan. Hauskaa että paikkamakuukaverina oli toinen Sanna Hildan kanssa, joten varsin tuttu makuukaveri viime talven tehistreeneistä. Koe ei alkanut missään parhaissa tunnelmissa, kun odotusalueella juuri ennen paikkiksia venäläisen tyypin suursnautseri kävi labbiksen päälle täysin yllättäin. Onneksi Jay ei tuollaisia edes huomaa. Joutui sitten nimensä antamaan aggre lomakkeeseen ja venäläinen yleisöön, ei selittelyt auta, että kyllä tää osaa ja ei se pahalla jne. Jos käy toisen korvasta näykkäämässä melkein palan niin kyllä siitä pihalle lentää. Labbis ei sitten palautunut kisaan kunnolla ja meni aika penkin alle, vaikka porukalla tsempattiin. Pääsin sitten eka kerran kisassa tekemään kahdessa osassa ja vieläpä sääntökirjan mukaisessa järkässä. Kiva kisapaikka, jonne vois mennä toistekin.

Istuminen. Ai että olin tästä iloinen, treenit tuottaneet tulosta ja istui tosi nätisti. jalat ei hievahtaneetkaan. pää pyöri pariin kertaan kattoi vieressä maahan mennyttä villakoiraa, että hetkonen toi makaa ja mä istun, mutta sitten katsoi toiselle puolen Hildaa ja se istui, et kai mä sit istun. 10

Makuu. Haisteli jätössä huolella. oisko ollu 9. muuten hyvä. Todella hyvin sivulle lopussa.

Seuruu.  Lähdössä tosi levoton, ja tuli ääni muutaman kerran. olin todella yllättynyt tästä. levollisuutta kehään menoon, rentoutta. Oli lelu hukassa kun oli joka liikkeen jälkeen lähdössä lelulle. Parani loppua kohden tosi paljon. Todella paljon mennyt eteenpäin kokonaisuutena. 8,5?

Zeta. Voihan zeta. voihan istuminen. Ensin tarjoaa monta viikkoa vain istumista, ja sitten ei suostunut istumaan. eli kaksi kertaa seiso ja sitten maahan. olipa lähellä reunaa merkit, kun oli vino seinä, nini jouduin päätä kallistaa etten päätä lyö kattoon kun kiersin merkin. 6.

Luokse. suullinen. eka stoppi taas vähän valui, maahanmenossa alkaa näkyä jo uusi ajatus. 9?

Ruutu. Todella nätti. hyvä merkki, ihan takareunaan. sivulle tulossa tuli ohi, voishan tän nyt vaikka opettaa kunnolla. 9,5

video

tauko

Ohjattu. vasen. ihan hallin takareunassa. Oli vähän liikkurissa kiinni ensin mutta sitten jätti. merkille hyvin. jäi kyllä vähän kohti oikeaa, mutta nätisti vasemmalle, vähän ronski nosto ja lopussa puri kapulaa. 9?

hyppy. järkyttävä puinen hyppy. tuomari halus vielä puolikkaan lisää. eli korkeus oli jotain 60 paikkeilla, no eihän se tietty agikoiralle tee mitään. ei ollut merkattu lähetyspaikkaa, joten menin ainaskin 4m päähän jottei hyppää suoraan yli sivulta. hieno hyppy, nätti palautus, vähän vino pa 9,5

tunnari. kapulat n 10cm etäisyydellä toisistaan ja matkaakin reilusti yli 10m. jännä miten liikkurina kiinnittää huomioita eri asioihin. Haisteli todella hyvin, kävi rivin läpi kolmesti ja sitten jo meinasi usko loppua ja kävi metrin päässä haistelemassa jotain ja sitten palasi riviin ja nappasi varmasti oman. pureskeli metrin päässä sivulta ja sivulla. 7? oisin itse antanut kyllä 8. ei siinä kapulassa niin paljoa jälkiä ollut mutta tuolla hallissa kaikui kaikki pienetkin äänet tosi selvästi ja kuulosti että pistää kapulan päreiksi. tuomari ei tarkistanut kapulaa.

kaukot. voi huoh. nyt on treenattu tosi palon m-s vaihtoa, ja sitä sitten tarjottiin ekana vaihto, vaikka istua piti. höntti. meni sitten kai pasmat sekaisin ja tuli koiran mitan about eteen yhteensä ja tästä sitten 0. voi elämä, ois nyt ees sen säälivitosen antanut, niin olisi pisteet riittäneet ykköseen. tätä sitten treenataan.

video

Tuomari Anne Nokelainen. 238 EVL2. Kiva tuomari jolta ei irtopisteitä herunut.

eli treenilista poimitaan tuosta seuraaville viikoille. ruudun loppu, seuruun/kehän alut, tunnarin loppu, KAUKOT, ZETA erottelu.

Jäi kyllä loppupeleissä tosi hyvä mieli, varsinkin kun Sanna sai Hupsin kanssa ykköstuloksen, ja voitti koko kisan. Mutta Jay oli mennyt tosi paljon todella lyhyeässä ajassa eteenpäin. Sille on tosi helppo kertoa asioista ja oppii ne hyvin. Ehkä meillä on vielä mahdollisuuksia...

Agilityssä mahdollisuudet näyttää nyt tosi heikoilta ja tähtäin on jo ensi kaudessa. Nyt mennään pitämään kisoihin hauskaa ja unohdetaan turha jäykistely ja tehdään sitä mistä niin tykätään.

Ulkotreenit korkattu

Eilen oli Hskh:n kouluttajille ja muille aktiiveille suunnattu uusien tokosääntöjen luento Sotungissa, joten tuumasimme, että kun kenttä kerran alkaa olla treenikunnossa, niin mennään sitten vetäisemään siihen treenit ennen luentoa. Olipa kiva taas päästä ulos treenaamaan, ja Jay arvosti kanssa. On se jännä miten ne seinät kuitenkin vaikuttaa, ulkona on niin paljon kivempi treenata, kun on tilaa vaikka miten. Seuruuta ylläripalkalla, ruutua, tunnari namittelulla, ohjattua. Siinäpä setti. ei siihen aikaa paljon mennyt mutta jäipä hyvä fiilis. Seuruussa oli nyt tosi aktiivinen minua kohtaan, eikä merkit tmv kiinnostaneet. Ruudussa meni niin kovaa että jarrutus meni vähän pitkäksi ja takareunasta yli. olipa hieno. Tunnarissa haisteli ihan huikean tarkkaan. Ohjatussa kapulan nosto voisi olla taas siistimpi mutta vauhti oli upee.

Luennolla puhumassa Carina ja Susa, joten suoraan sääntötehtaalta oltiin, eli täsmätietoa luvassa. Tällä kertaan käytiin läpi liikkeet ja niistäkin lähinnä uudet. Olipa mukava nähdä kun oli tehty oikein videot kaikista uusista jutuista. Pientä hiomista vielä liikekohtaisissa käskytyksissä ym. mutta alkaa olla itselle aika selvillä nuo luokat. Melkeen teki mieli jo heti elokuussa kisaamaan uusilla säännöillä, mutta voipi olla että jää loppuvuoteen kisaaminen. Liikkuripäiville pääsen vasta heinäkuussa, niin liikkuroinnitkin jätän vain yhteen syksyllä, ja treenailen niitäkin vähän. Aika paljon on esim evl paikkiksessa myös liikkurilla huomioitavaa. selkeästi hankalin liike liikkurille. Kiitokset kovasti Caritalle luennon järkkäämisestä!

Joka kerta kun olen blogia kirjoittanut, olen tuumaillut, että nyt en kyllä jaksa taas kirjoittaa mitään vähään aikaan, mutta sitten taas kun muutama päivä menee ja treeneissä on jotain huomionarvoista, tekee mieli kirjoittaa jonnekin ylös. Saa nähdä miten pitkään jaksa kirjoitella tänne, vai siirrynkö kirjoittamaan omaa päiväkirjaani jonnekin piiloon, kun tekisi mieli kirjoittaa paljon spesifimmin asiat ylös.

Aina ei voi voittaa, mut silti voi olla nopee

Agikisoissa taas keräämässä kokemuksia. Kisat oli ihan järkyttävästi myöhässä (1,5h) ja piti sitten tuijotella aikansa minien vaikeita ratoja, kun ei koko aikaa viitsinyt lenkkeilläkään. Onneksi karilla oli pelisilmää ja rakensivat valmiiks maksien agiradan tyhjänä seisoskelleelle kentälle. Aika juostava suoraviivainen rata. vauhti tulisi kasvamaan kovaksi. eka ja vika rima 65 muuten 60, paitsi yks ylläri 55. Mokasin sitten rataantutustumisessa, ja jätin loppusuoralta yhden takaakierron välistä (tuomari oli muuttanut rataa rakennuksen jälkeen vielä, kun oli vähän vaarallinen muuten). Onneksi jäin katsomaan pari ekaa koiraa ja ihmettelin itsekseni minne ne menee, oli onneksi pari muutakin kaveria tuon unohtanu niin pohdittiin siihen sitten sopiva ohjaus. ja itseasiassa tuo kohta meni multa ainakin ihan sikahienosti. Tehtiin uramme nopein agirata, ja yksi parhaista muutenkin. harmittavasti yksi rima ja puomin kontakti (videolta näkyy, että osuu, ja tuomari ei edes tuosta kulmasta pysty näkee sitä kunnolla), tuloksissa 10, mutta koko radan toiseksi nopein, jannen ja twixyn jälkeen, et oli se oikeestikin tosi nopee. paitsi karkasi startista taas. pitää muistaa treenaa. kokeilin aata taas juoksulla, ja kyl se siihen osuisi, jos ny vaikka treenais sitä vähän. video

toka radalle vaihtui siimes, ja kylläpä oli tehnyt inhottavan hyppärin. kisajärkkääjä vielä auttoi asiaa pitämällä todella lyhyen rataantutustumisen, ehdin kävellä radan kahdesti läpi (voishan sitä kuulutuksessa kertoa miten pitkänä se pidetään tmv) jäi sitten vähän kesken pohdinta. Eipä siinä mitään, mokasin jo kolmosena olleille kepeille, kun en jarruttanut yhtään. köpöteltiin sitten treenimielessä rata läpi parin hyllyn arvoisesti. kaksi rimaakin tippui. vika rata oli ihan kivanoloinen, mutta mitä tekee jay karkaa väärään putkeen. voi hitto, että harmitti. ja jos se ei vielä tarpeeks, niin sitten hyppäsi puomin kontaktilta ilman aikomustakaan pysähtyä, mun kiltti jay, miten se ny noin kierroksille meni. olin vähän löperö jo itsekin kun oli pari hyllyrataa jo tullut, eikä kisafiilis vaan tullut. jotenkin olin muutenkin koko päivän vähän löysällä asenteella. jotenkin maanantain huipputreenien jälkeen ja edellisviikonlopun nollan jäljiltä oli turhankin kova itseluottamus mennä radalle, palattiinpa taas lähtöruutuun.

Onneksi on viikonloppuna kisat (mutta eipä ole treenejä tällä viikolla), pitänee käydä vähän kontakteja treenaa viikolla, jos vaan ehtisi, kaikenmaailman episten ja luentojen lomassa. taas kertynyt hommaa...

Samalla asenteella tulevaisuuteen!

Siinä Elinan kommentti eilisillan treeneistä. Ei vitsi että oli kyllä taas niin sairaan kivaa. aivan mahtavaa! Teemana oli kokonaisuus ja toteutus ensin ilman koiraa rata virtuaalikoiran kanssa, ja kellotettiin se, ja sitten koiran kanssa. Heti sain sapiskaa kun en ohjannut virtuaalikoiraa vaan kiirehdin ohjaamaan vaan esteitä. pari kertaa piti mennä ennenkuin kelpasi, aika pätkällä oli ensin jotain 23sek ja sitten kunnolla virtuaalikoiran kanssa mentynä 27. ja lopulta Jayn kanssa 28. Virtuaaliohjaus ja koiran kanssa ohjaus oli sekunnin sisällä toisistaan, joka oli aikas hyvä. Sitten jatkettiin Jayn kanssa. Kahdessa pätkässä koko rata. eli ekat 16 ja sitten 14-29. Ekalla pätkällä ehdittiin kokeilla kepeille vientiin paria eri ohjausta. Pakkovalssilla kepeille oli itselle taas vähän oudompi kun meinasin jäädä kiinni edelliseen hyppyyn enkä luottanut linjan tuovan suoraan kepeille. loppuosan pätkä meni ekalla jo aika hyvin, ja sitten sain läksytystä taas kiirehtimisestä, enkä katso taaskaa koiraa. Heti kun otin kunnolla kontaktin koiraan, muuttui ohjaus rauhallisemmaksi ja täsmälliseksi ja kiire jäi pois. Ihan huikean hieno ja hyväntuntuinen pätkä.

A on nyt sitten pohdinnalla vaihtaako vai eikö vaihtaako, ja todettiin Elinan kanssa että vaihdetaan, mutta vaihdetaan käsky samalla, eli pidetään molemmat. nyt vain sitten treenaamaan. pitää muistaa kriteerit molempiin. Keinu on myös vähän kiikun kaakun nyt.

Ei vitsi mikä fiilis oli treenien jälkeen.

Onneksi on MM-tiimi

Viikonloppuna vuoden eka mm-tiimin leiriviikonloppu. Mari jatkaa koutsaamista, tiimissä muutama uusi tulokas, jotka soljahtivat joukkoon ihan kuin oisi pidempään olleet, no olihan nuo jo tuttuja ojangosta ;). Laskeskelin tuossa, että alkuperäisestä MM-tiimistä on vieläkin 7 mukana joukossa, joten alle puolet on vaihtunut tässä reilussa kahdessa vuodessa. Aivan mahtavaa on kyllä olla mukana tässä matkassa. Leiriviikonloput on kyllä jotain mitä ei tajua ennenkuin joutuu jättämään itse väliin, ja harmittelee sitä sitten seuraavat puoli vuotta. Onneksi pääsin taas mukaan. Lauantaina kaksi kierrosta, paikkikset, ja kimppahäröilytreenit. Aloitettiin paikkiksilla. Jay teki tosi hienon istumisen. kävin kurkkaa aina välillä ja muistuttelin. Makuussa (todella vino piilo) meni mutkalle kohti piiloa jossain kohtaa.

Ekalla kierroksella aloittelin tunnarilla, siihen pitää saada nyt malttia. Marilta tuli (jälleen) hyvät jatko-ohjeet miten edetään treenissä. ja jo muutamalla toistolla oli taas ihan eri koira. varsinainen koirakuiskaaja. Marissa on just se hyvä, kun on koutsannut nyt pari vuotta meitä, ja treenailee paljon Maijan kanssa, niin tietää tasan tarkkaan millai Jay on ja millai äippä on, ja osaa suositella, miten mentäisiin hyvin eteenpäin. Vaikka Jay onkin niin paljon erilainenkuin Nyde, niin silti on kuitenkin tosi paljon samoja juttuja mitkä toimii. Toka kiekalla otin seuruu/pa häiriötä. Jayn pitää nyt alkaa ottaa vähän tosissaan tuossa seuruussa, ei voi kurkkia ylimääräisiä. Pa otettiin ensin peilin edessä, ja olin yllättynyt miten taitava olikin jo häiriössä. Jay alkaa olla valmis jo aika isoonkin häiriöön. Olen ollut itse tosi varovainen häiriötreenissä, ettei turhia tule painostettua koiraa, jos ei tiedä mitä vaaditaan, mutta nyt alkais olla jo valmis. Sama seuruussa, jossa oli parempi kuin pitkään aikaan.

häiriöringissä jay on jo aika hyvä, kaukot on edelleen vaikeet jos vieressä tapahtuu kanssa jotain, muttei mene vääriin käskyihin.

Sunnuntaina Jayn kanssa kaukoja, tähän tuli hyvä idis mamman treeneistä, kiitostavaan (tuli jo aamulla kotonakin testailtua ja nyt alkaa toimia :) ), sitten seuruun askelia, jotka on ihan järkyt. Nyt rauhallisuutta ja jämäkkää tekniikkatreeniä sekä itselle että Jaylle. Maahanmenoja otettiin jossain välissä myös ja tämä kaipaa myös täsmätreeniä.

Tulipahan taas mässäiltyä viikonloppu ihan urakalla, ja ennenkaikkea nautittua aivan mahtavasta seurasta. Ei vitsi mitä klassikkoja taas syntyi, ja uudet säännöt pääsi kunnon kommenttikierrokselle, ja osa jopa innostui testailemaan uutta kiertoa, kun oli uusi hyppykin tarjolla. tuo tulee olemaan kyllä vedenjakaja monelta osin, ja toivotaan että sille paikkikselle nyt tehtäis vielä jotain...

Ei vitsi kun on tokointo palannut ihan toisella tapaa. ja tänään taas Turkuun, agilityn pariin.

hakemuksesi valmennusrenkaaseen

Meinas (tai ei ees meinannut vaan meni) usko mennä, missä meidän vastaus luuhaa, ja heti kun vähän huutelin niin Heidi hoiteli asian, ja sain kadonneen kirjeen sähköpostitse kennelliitosta. Kuka lähettää nykyisin enää kirjepostia? muut saivat vastauksensa jo keskiviikkona. 

Enpä voisi olla enempää samaa mieltä arvioinnin kanssa. tästä sitten jatketaan treenien parissa, ja itseasiassa on jatkettu jo. 

"Kiitos mielenkiinnostasi TOKOn valmennusrengasta kohtaan. Valitettavasti et tällä kertaa ollut valittujen joukossa.

Näyttökokeesta saatu kommentti:

”Kiva ja innokas, mutta vähän vallaton nuori koira. Vaatii huolellisempaa koulutusta, paljon virheitä perusjutuissa. Harmi, koska koirassa olisi potentiaalia. Koira vastaa hyvin ohjaajan kehuihin.”

Aurinkoista kevään odotusta ja mukavia harjoitushetkiä tokon parissa!

TOKO-työryhmän puolesta

Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry"

pientä ja pilkottua mitä parhaimmassa seurassa

Pienen tuumaustauon (1,5vkoa) jälkeen takaisin tokotreenien pariin. Muilla oli ohjelmassa kisamaiset, mutta tylsänä tyyppinä, mä kielsin itseltäni kaikki kokonaiset liikkeet joksikin aikaa. Treenikavereille annoin myös luvan potkaista jos erehdyn jonkun liikkeen kokonaisena tekemään.

Nyt siis ajatus takaisin pieneen ja pilkottuun myös hallilla. Alkuun kehääntuloja. haluan enempi aktiivisuutta minua kohtaan, eikä siihen että tarkistetaan katseella kaikki merkit, ja kehässä olevat ihmiset. Saa kyllä vilkaista tuossa kohtaa, mutta ei saa jumittua. hiffasi leikin heti, muutama toisto tätä. Samalla vähän siirtymiä, Sara ohjaili eri puolille kenttää liikkeiden aloituksiin, nämä oli aika hyviä. Siitä sitten siirryttiin seuruun aloituksiin. Tässä piti oikeesti jo muistuttaa että seuraa käsky ei tarkoita "tuijota eteenpäin hetki", vaan "pidä kontakti" eli liikkeille lähdöistä on tullut vähän levottomia. Tästä siirryttiin sitten yhteen askeleeseen, ja muutaman toiston jälkeen tein pari askelta ja käännös johonkin suuntaan. nämä oli jo aikas hyviä. täyskäännös merkin vieressä sai katseen harhautumaan hetkeksi. mutta muuten hyvä.

Ohjatun kapulan kuskaukset ja käsky, palkka kun ottaa kontaktin, saa mun puolesta katsoa sen kapulan viennin mutta sitten pitää ottaa kontakti. toimii. Kaukojen jättöjä. haluan sen aktiiviseksi minua kohtaan, tämä meni hyvin. kaukojen eka vaihto. hohhoijaa, ei kyllä hallissa vielä toimi. läheltä pitää tehdä, että saa hyvän nousun. tein m-s vaihdon ekana, kun ollut se vaikein. tässä uusi käsimerkki ja ihan ei vielä kaukaa toimi. kotona tulee seinät vastaan etäisyydessä.

Vikana tunnari, en ole tehnyt kolmeen viikkoon yhtään tunnaria ja se näkyi, ei taas malta haistella, vaan nappaa oman jälkeen vaan jonkun, uusinnalla malttoi haistella jo vähän. pitäs muistaa taas treenaa ja muistuttaa haistelusta, en tehnyt tätäkään koemaisena.

Paikkaistumista pääsin tekemään Devinin häiriöapuna. sain tehtyä tosi hyviä jättöjä, oli todella tukevasti istumassa, ja vaikka muut maasssa tai tuli maa käskyjä ei mennyt lankaan. Deviniä piti häiriököidä vielä leikkimällä edessä niin otin lennosta jääviä, ja maa on ihan hukassa, tätä muistuttelin illalla vielä kotona ja aamulla ja alkoi taas löytyä, eikä kaikilla käskyillä tarjoa sitä istumista jota hinkattiin aiemmin paljon, sen ollessa hukassa, on tää aikamoista tasapainoilua.

Maailman parhaat treenikaverit toi treeneihin reippausnameja, kun tuli päivällä tietoja ihmisille pääsystä valmennusrenkaaseen, meille ei tietenkään tullut vielä koko kirjettä, joten joudun vielä ylimääräisen päivän tuskailemaan sen murska-arvion kanssa, mitä muutama treenikaveri oli saanut. Eihän sitä nyt tartteis kumminkaan ihan maan rakoon haukkua, aina löytyy kumminkin jotain positiivista, pyysinkin sannaa piilottamaan kirjeen jos siellä lukee pelkkää negaa. Olin jo ehtinyt unohtaa koko näytön kun oli niin kivat agikisat ja treenit viime viikolla. nyt taas palas huonot fiilikset ja piti tehdä illalla töitä että sain treeneissä ilon takaisin itselle. mut onneksi on positiiviset treenikaverit jotka tsemppaa toisiaan!

Oli kyllä kiva kun meidän seurasta pääsi sentään kolme renkaaseen. Onnea Carita, Ansu ja Maarit!! olette todellakin paikkanne ansainneet!

saletisti natsaa, ja mielenhallinnan harjoituksia kisoissa

Viikonloppuna oli siis 6 starttia agilityä juostavana, ja 3 rataa niiden välissä ratamestaroitavana. Ei siis liiemmin aikaa sohvalla makaamiseen. Silti mun hartiat huutaa hoosiannaa, ja meinaa taju lähteä.
Ensin seuran omat kisat Ojangossa, Sanna hoputteli paikalle jo ennen puolta päivää, ei jaksanut istua kotona ja odotella, joten sinne sitten hengaamaan, ja katsomaan toisen tuomarin mediratoja. Omat startit alkoi klo 13. Esa tuomaroi, varsin mukavat ja osin haastavat radat. haasteellisuus tuli kepeille vienneissä ja vauhdissa. Ekalla radalla sain mielestäni hyvän ajatuksen siitä mitä aion tehdä, mutta homma levisi jo nelosena olleen puomin kohdalla. puomin alla oli putki jotai pelkäsin, joten vedin sitten koiran ohi koko puomista, ja sen jälkeen noin 5 kertaa sinne putkeen. sain kuitenkin jatkaa radan loppuun, tai yritin jatkaa, kunnes aalta tuli läpi ja uusin ja kävelin pois. järkky fiilis radan jälkeen, menin ulos lenkille ja soimasin itseäni ja kiroilin ja raivosin itselleni, miten tyhmä pitää olla. sitten kokosin ajatukset ja uusi yritys hypärillä. tosi vauhdikas alku ja kiire kepeille, ettei mene viereen putkeen. kerkesin ihan loistavasti, mutta sitten jäin seisomaan ja jay tuli kepeiltä pois, jatkettiin ja lopussa tuli vielä vedätyksellä yksi rima, mutta hyvä rata muuten. parempi fiilis. Viimeiselle radalle sisuuntuneena. nollana viimeiselle esteelle, ja mitä tapahtuu, Jay valuu ohi ja tulee hypyn takaa. HYL. miten voi hyllyttää viimeiselle esteelle, voi elämän kevät. kyllä otti pannuun. video tosi hyvä rata oli kyllä muuten. tämän perään vielä muutama tunti kisatöitä, ni ei päässyt ees kotiin katsomaan videota ja miettimään.

Aamulla sitten ylös ihan luvattoman aikaisin, ja kohti Janakkalaa. maksien eka startti klo 8! ihan unessa vielä. ja se näkyi tuloksessa. hyppärillä aloitettiin, ja nelosesteellä olin ihan väärällä puolella koko estettä, ja rata levisi sitten siinä, taistelin kuitenkin loppuun asti. ja taas nollailtiin. hyvät tsemppaukset tuli kyllä porukalta ratojen välissä, ja kun ulkona alkoi aurinko paistaa ja käveltiin sitten siellä pitkään Jayn kanssa sain ajatukset taas pois hyllystä ja uuteen rataan. mukavat lörpöttelyt vielä ennen rataa minnan kanssa ja olin jo totaalisen unohtanut edellisen päivän kisat ja edellisen radan. Tuloksena tästä sitten NOLLA ja kun kävin vilkaisemassa miten sijoituttiin niin oli nimen perään kirjoitettu vielä SERT-A!! aivan mahtavaa. Enpä ois uskonut että vielä olisi sertin aika meille, mutta näemmä oli sitten. Esa oli kiva ja oli vielä kysymättä kuvannutkin radat (toka ja vika). Vikalle radalle sitten tosi rennolla fiiliksellä, ja se näkyi etenemässä, koirankin vauhti kasvoi 0,5m/s kun vain uskallettiin mennä, ja tehtiin yksi meidän parhaista ellei paras kisarata, mutta harmittavasti yksi rima tuli loppupuolella. aika oli ihan kärkikastia kuitenkin, ja kun oli kisaamassa muutamia Suomen nopeimmista koirista, niin kyllä kelpaa.

Nyt olis sitten 2 nollaa seitsemästä kasassa. Eikun kohti uusia kisoja.

Hieman erilainen viikko

Tällä viikolla olen vähän löysäillyt. ja ihan tarkoituksella, aloin miettiä joku aika sitten Tiinan kirjoittaman blogin innoittamana treenimäärää, ja sitten vielä kun oli tuo renkaan näyttökoe, joka ei mennyt ihan niinkuin olin suunnitellut, tai no koira teki tismalleen sillä tasolla kuin sille on opetettu. (Olen soimannut siitä jo itseäni riittävästi, joten sitä ei enää muistella.) Mutta mietin, että miltä mahtaa koira näyttää jos treenaan vain yhtä lajia kullakin viikolla. Tällä viikolla siis ollut ma ja ti agitreenit (Elinan valmennus ja agitehis) ja loppuviikon on vain lenkkeilty. ja kas kummaa Jay ei ole kiipeillyt seinille, on tosi rennon oloinen ja nauttinut peltolenkeistä (odottelen jo että pääsen töistä kotiin, ja lenkille Jayn kanssa). Itselläkin on ollut yllättävän helppoa olla menemättä hallille treenaamaan, tai tokotehikseen treenaamaan. Teki kyllä hyvää muutama päivä vain miettiä asioita ja rentoutua. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa tuntua että voisi jo kohta mennäkin tokotreeneihin, kun saanut pohtia rauhassa treenisuunnitelmaa uusiksi. SM kisat tosiaan taitaa jäädä väliin tällä suunnitelmalla, mutta ei just nyt oikeestaan jaksa innostaakaan. Jotenkin tuli sellai asiat tärkeysjärjestykseen fiilis. Käyn tässä kevään mittaan kuitenkin parissa kokeessa vielä, joten jos treenit menee suunniteltua paremmin eteenpäin ja satutaan vahingossa tuloksiakin saamaan, niin sitten mietin uusiksi, mutta mitenkään väkipakolla en ala niitä vääntämään. Tämä ei missään nimessä tarkoita, etten treenaisi edelleen tavoitteellisesti ja painaisi menemään eteenpäin. Nyt vain oikeasti alan miettimään mitä treenaataan kulloinkin, ja mikä vie meitä yhdessä eteenpäin kohti tulevia vuosia.


Joka viikko multa tullaan kysymään kumpi laji meillä on ykkönen, ja nyt voin sanoa, ei kumpikaan. Jay on ykkönen. Itse tykkään enempi agilitystä, ja Jay näyttäisi tykkäävän agilitystä enempi, mutta ei meillä ole ykköslajia, paitsi yhdessä oleminen. ja agilityssä se yhdessä tekeminen näyttää tällä hetkellä loksahtelevan paikoilleen todella hyvin, ja tuloksiakin varmaan tulee jossain vaiheessa, ehkä piankin. Mä tykkään ihan kauheasti siitä millai Jay on. Ja hassua, että tällä viikolla kaksi eri ihmistä jotka nähneet Jayn eka kerran agitreeneissä ennen omaa vuoroa, ovat toisistaan tietämättä kehuneet sitä millai Jay on, tasapainoinen hyvähermoinen, mutta motivoinut ja fokusoitunut.

Sara kirjoitti eilen tokotehiksen blogiin ihan mahtavan tekstin, löytyy tuosta blogilistasta, käykää lukemassa. Osui ja upposi.

Viikonloppuna luvassa lisää agilityä, kisojen muodossa. Ai että mä tykkään kisaamisesta, millä tasolla vain.

agility on vaan niin parasta

Vihdoinkin pääsi taas agilityn pariin. reilu viikon tauko tuntui ikuisuudelta. Elina oli suunnitellut alkuun hankalan näköisen radan, mutta sitten kun pääsi kävelemään niin tuntuikin jo ihan loogiselle (mitä nyt olin yhden kohdan olettanut menevän toisin). Alussa oli putkiansa takakierrolle, ja pienellä yksinkertaisella asialla oli tässä kohtaa suuri merkitys, eikä mennyt koko ryhmässä yksikään koira tuohon ansaan kertaakaan. Nyt saatiin taas tosi paljon vahvistusta omalle tekemiselle, ja pitää vaan nyt alkaa rohkeemmin liikkua eikä varmistella turhia, Jay osaa kuulemma jo kaikki ohjaukset hyvin, nyt vaan sovelletaan niitä. Turhaan yritän pelata varman päälle monessa kohtaa, kun voisin vaan antaa palaa. Koko rata taas mentiin läpi, ja loppuun vielä loistavat vinkit kontaktihäiriötreeneihin. Kyllä oli taas yhtä hymyä treenin jälkeen ja itseasiassa vieläkin. Onpa mukava kun parin viikon päästä pääsee jo uudelleen.

Agility on kyl niin parasta! on se kyl vaan meidän juttu.

On alkanut kyllä viimeaikoina tuntua agility sellaiselta että alkaa homma naksahtaa kohdalleen, osaan tutustua jo sillai et tulee hyvät linjat, osaan pikkuhiljaa jo  liikkua, koira osaa kyllä, nyt vain ne pienen pienet palikat kohdalleen, niin homma on paketissa.

back to the drawing board

Viikonloppuna oli sitten valmennusrenkaan näyttökoe, jonne kaikkien yllyttämänä sitten menin. Syksyn mittaan useat eri ihmiset tulivat kannustamaan, ja patistamaan meidät renkaan näyttöön. Olin itse jo jossain kohtaa päättänyt etten sinne tänä vuonna hae, mutta sitten yllytyshullu on yllytyshullu. Tulipahan käytyä toteamassa oma taso. Ja samantien voikin toeta, ettei ihan tuolla tasolla vielä olla, toki sen tiesin jo mennessäkin, mutta on ne huiput vielä kuitenkin valovuoden edellä.

vajaa 8 vuotta sitten kun aloitin tokoilun parissa puuhastella schapendoes treeniporukan innoittamana Saran kanssa, ja sen jälkeen Selman kanssa, En olisi ikinä pystynyt kuvittelemaankaan itseäni tuolla. Suorastaan hulluna oisin pitänyt. Vaan miten kävi, tuli Jay ja opetti mulle miten hommia tehdään, ja sieltä sitten itseni löysin. En voi kyllin koskaan kiittää Lentsua kaikesta tokoiluun liittyvästä, niin suuri innoittaja ja esikuva on mulle kaikki nämä vuodet ollut. Jos en olisi 6 vuotta sitten mennyt schapendoes yhdistyksen leirille ja Lentsun tokokoulutukseen, olisi varmaan koko laji jäänyt taustalle, agilityn jyrätessä kalenteria, jos Lentsu ei olisi ottanut minua mukaan MM-tiimiin (tuolloin vielä ilman treenikoiraa, kun Jay ei ollut edes syntynyt), olisi treenaaminen jäänyt varmaan puuhastelutasolle. Ja sitten takaisin sinne näyttöön.

Näyttö pidettiin tänä vuonna Lahdessa Oilin hallilla (vitsi miten siistiä olisi jos olisi oma halli), jossa käytiin pienellä porukalla treenailemassakin alkuvuodesta pari kertaa. Tosin itseltä jäi juuri ennen näyttöä treenit väliin, kun piti toipua osteopaatilla oiottua kroppaa (Jayn törmäily karsinnoissa olikin aika iso), eikä itseasiassa paljoa tullut muutenkaan viikolla treenattua tuosta syystä. Alkuun arvonta sain nron 7, toka paikkiksen eka. ihan kiva paikka. Viereen tuli Mirjami Kengun kanssa, joten sai turvallisin mielin mennä paikallaistumiseen. Muutenkin koko paikkisrivi oli aika hskh painotteinen, oli muuten historian suurin hskh edustus tuolla, kun hskhssa treenaavia tai kouluttavia hakijoita taisi olla ainakin 6 koirakkoa 14:stä. Jay tuntui taas vähän levottomalle, kuten Porvoon kisoissakin. Juuri ennen istumisen alkua päätin vielä korjata asentoa vähän ja jäi sitten vähän leveälle etujalat, ja sitten Jay vilkuilikin sivulle vielä, ja liikkuri ilman sen kummempia kertomisia missä piilo on ja miten sinne mennään, käskikin vain jättää koirat. No hoh, arvasin jo kuin käy, joten kun olin piilossa, oli Jay mennyt maahan. Kylläpä otti päähän, tässä se sitten oli meidän osalta tämä näyttö. Sitten aloin itseni psyykkauksen, vakuuttelin että ei se haittaa. Olinkin about unohtanut tuon kehään päästessä. Valmistelin sitten koiran yhtä koiraa liian aikaseen, ja tuomarit (3) pitivät kahvitauonkin vielä juuri ennen Jaytä, joten valmistelin koiran kehään kolmeen otteeseen. Ja aika levottomasti sinne sitten mentiiin. Oma kapula piti vielä viedä, kennelyskä epidemian vuoksi.

Aloitettiin seuruulla, ja pitkällä juoksusuoralla, koko kentän läpi. Ja taas sama moka ekoilla askelilla Jay oli ihan kuutamolla. Nyt tuo kohta kuntoon. Sitten rämmittiin se seuruu läpi, välillä tuntui kyllä oikeasti tosi hyvältä se seuruu, mutta olipa vaan pitkä kaavio. ja ärsyttäviä kolmen askeleen siirtymiä. Sitten piti vielä miettiä miten pitää liikkua, kun jos tulee juoksusta täyskäännös seis, ja liikkuri sanoo vaan liikkeelle mars, niin jatkaako juoksemista vai vaihtaako normaalille, no ekat koirat vaihtoi , joten sillä mentiin. Huomaa muuten että kun on liikkuroinut paljon, niin kiinnittää tosi paljon huomiota liikkurin käskytykseen ja toimintaan. pistää merkille kaikki ne asiat mistä on liikkuripäivillä muistuteltu. En näköjään ollut ihan kunnolla kuplassa kun ehdin tuollaisiakin miettimään. Seuruusta mentiin luoksariin. tuomarit kommentoi lappusiin tosi pitkään (ja siitäkin kehän ulkopuolella naureskeltiin, että mitä pidempään kirjoittaa niin sen huonommin menee, joten tarkkailimpa sitten sitäkin joutesssani, hah) En saanut mitään biisiä päähän pyörimään, mutta muistin sentään koiran hyvin ja juttelin Jaylle odotellessa, ja Jay tuijotti kuin transsissa, laitoin väleissä maahan odottamaan, toisin kuin moni ennen minua kehässä ollut oli pitänyt koiraa vierellä.

Luoksari, päätin ottaa suullisen käskyn, on omasta mielestä parempi tällä hetkellä. Astuin sitten jätössä Jayn varpaalle, ja tästä sitten koira oli noussut istumaan. stoppi valui ehkä pikkasen. Jay on tuolla alustalla tehnyt kyllä tuollaisia varovaisia stoppeja, on todella pitävä alusta ja ei näemmä halua tehdä lukkojarrua tuolla. eli ok siihen nähden. Maahanmeno myös sellai varovainen. sivulle ok.

Ruutu. tässä taas odottelua ja virittelin merkkiä, ja Jay bongasi jo ruudun. eipä mitiä, oikeelle päin mentiin niin on varmempi merkki. Meni ok vauhdilla jäi vinoon kohti ruutua stopissa, kovaa ruutuun ja tosi kivasti takareunaan ja nätisti alas, tuli vielä sivulle kivasti, annoin apua tosi pitkällä pään käännöllä, kun tuomarit kerran halus tuossa kohtaa tuijottaa vaan koiraa. Tämä oli hyvä.

Nouto. kahden tötsän väliin piti asettaa. Liikkureille oli tosi tärkeää että koiran asettaa millilleen samaan paikkaan (luoksarissakin aseteltiin tosi tarkkaan sinne reunaan), joten piti vähän värkkäillä. Jayllä alkoi jo vire olla vähän palkanodotuksen suuntaan. Kapula pomppi tosi kauas, ja Jaylle kävi työtapaturma kun alusta ei luistanutkaan kuin ojangossa, ja törmäsi kapulaan ja hukkasi hetkeksi, kovaa meni mennen tullen. EI sitten meinannut irrottaa kapulasta, aika yllättävää. Juuri kun olen saanut nostot kuntoon, niin tuli pari kuukautta takapakkia.

Kaukot, jossain tässä kohtaa vielä astuin uudelleenkin varpaille ja meinasin kaatuakin itse koiran päälle. ihme törmäilyä. Tötteröiden väliin taas tarkasti aseteltuna. Teki ihan oman tason kaukot, vähän tuli eteen.

Kehästä pois tullessa tuumasin että nyt jäi kisat ja treenit vähäksi aikaa. Alkaa koirassa näkyä liika kisamaisuus tosi pahasti, ei ole päässyt treenaamaan asioita kunnolla, ja kaikki alkaa mennä takapakkia. Muutama kaverikin tuli samasta asiasta puhumaan, että pitäskö pitää kisataukoa ja unohtaa sm kisat ym. Meinas alkaa jo v---a kaikki työ mikä on tullut tehtyä, ja sitten pitää mennä kaiken maailman näyttöihin ja karsintoihin, kun olisi voinut keskittyä vaan treenikalenteriin ja käydä tekemässä ne pari täsmäisku koetta. No tähän tietty vaikuttaa myös se että kun niitä hiton kisapaikkoja ei vaan saa ja pakko mennä sinne ja silloin kun sattuu pääsemään. Kalenterissa lukee tosin edelleen oman seuran kisat maaliskuussa, ja katsotaan sitten edellisiltana mikä on fiilis. SM kisat taidan jättää kyllä tältä vuodelta väliin ja treenaan sitten uudet säännöt kuntoon ja menen ensi vuonna. kyllä ottaa nuppiin. Piti vielä jäädä loppupäiväksi hallille sannan kisoja katsomaan, tosin teki hyvää, kun oli hauskaa seuraa ja sai unohtaa koko näytön. Kotimatkalla ajellessa sitten tuli mietittyä asioita. Ollaan päästy ihan huikean pitkällä huikean lyhyessä ajassa, ja nyt se raja tuli vastaan. Mietin jo hetken että en edes treenaa pariin viikkoon tokoa, ja mietin asioita, mutta sitten tuli taas ne ajatukset, että perustasollaan Jay osaa kyllä liikkeet, pitäisi vaan ne pienet tekniset seikat korjata kuntoon. Mietin että voisin tosissaan alkaa keskittyä agilityn treenaamiseen ja toko saa jäädä kakkoseksi. Nyt olen taistellut ajatuksen kanssa että kumpana päivänä kysyy, niin toinen on ykkönen. Olin tosi pettynyt itseeni. Jay on edelleen juuri niin taitava kuin se on opetettu. Nyt pitää myös miettiä, haluanko oikeasti tokossa sille tasolle, missä nuo muut taitavat koirat tuolla oli, ja kun asiaa mietin, niin kyllä minä haluan. Ja se vaatii nyt treeneihin vähän ajatustavan muuttamista, pitää alkaa sitä pilkkua viilata pikku hiljaa. Hauskanpito ei enää riitä. Onneksi Jayllä on niin hyvä asenne tekemiseen että kestää kyllä vaikka mitä. Mutta tuota paljoa kisamaisuutta ei ne liikkeet kestä. Alkaa tulla koiralla vireen nousemista, olettamista, kuuntelemattomuutta.

Nyt pilkotaan liikkeet paloiksi, ja aloitetaan hommat vähän eri kantilta, siltä millä aloitin jo vuosi sitten, mutta syksyn mittaan se jostain syystä on vähän jäänyt.

Mietin myös jo että pitäiskö jättää tämäkin puinti vähemmälle, ja pohtia asiaa vaan yksinäni kotona ilman muille jakamista, mutta tulipahan kirjoitettua, ei ole pakko.

Onneksi tänään pääsee huippuagilitytreeneihin ja huomenna lisää, ja viikonloppuna agikisoihin. unohtuu jo tämäkin reissu. Mutta toisaalta lainatakseni jälleen vanhan bändini biisin sanoitusta " I rather regret something that i have done, than something that i have left undone" eli mieluummin kokeillaan ja kaadutaan, kuin jätetään tekemättä kokonaan.

onneks on tehiskaverit

Eilen tokotehiksen treeneissä olisi ollut häiriö/temppuratatreenit ohjelman mukaan, mutta tällä kertaa juuri kukaan ei tuota tainnut toteuttaa, sen verta on muuta treenilistaa ainakin itsellä. Jay lomaili koko alkuviikon osteopaatin jäljiltä, ja tunnin lenkin jälkeen oli hallille päästyä vieläkin ihan intopiukeena, ja käytiin jennin kanssa lämppäkävelyt vielä päälle, ja alkoi jo vähän näyttää että ei ihan lennä seinään :) ei vaan, olihan siinä vaikutusta että kaveri saa juosta vieressä vapaana ja toinen joutuu tyytymään hihnalenkkiin. kun en halunnut riskeerata että nyt vielä liukastuisi tmv.

Otin vähän palastelua eri liikkeistä. kahdessa osassa kaksi koiraa samaan aikaan kentällä. No eipä jay nähnykkään muita kun mut, no eipä se yleensäkään näe.

Seuruun aloituksia ja pysähdyksiä. Tuli Senniltä kuittia ja rankasti, mun vasen käsi menee koko aika selän taa ohjaamaan koiraa sivulle, ja ilman sitä jää tosi eteen sivulle tullessa. kamala kun oli vaikeeta itselle, miten sitä on taas vajottu näin alas. "kyl se kotona osaa" tuli kuin automaatista :)

luoksarin jättöjä, palkka lennosta kun hyvä, luoksarin stoppia, ihan pari vaan, en osaa päättää onko suullinen vai käsi, taaskaan, ihan ok molemmat. pystys kyl parempaan, varsinkin jos äitiinsä vertaa. ehkä ne kumminkin liikkuu eri tavalla, et ei siihen ehkä päästä.

kapulan nostoja ja loppuosaa. nostaa nyt todella nopee, mutta ei kierrä takaa, vaan nappaa edestä, muttei jalat edellä. tosi nättejä loppuosia, ei pureskellu, kerran korjasi muutaman toiston aikana.


toka setti. ruutuun suorapalkalle pitkästä aikaa. vitsi mä tykkään täl hetkel merkistä, se on tosi suora ja stoppi täpäkkä. vauhtia vois olla tietty vielä vähän lisää, niinku aina. loppuosaa. meinas vähä varastaa taas jo pään käännöstä (mut eihän sitä kukaan huomaa ;) ) sitten vähä häiriökävelyä ja hämykäskyjä. tuli nätisti sivulle, vielä pari, ja ei meinannu enää lähteä ruudusta vaan jäi seisomaan haavi auki, et mihin sä meet, kun käveli ihan päämäärättömästi ja kutsuin, joku vähän oppinut et kun kävellään sitä pitkää sivua ni sillo vaa vois tulla.

kaukoja, kokeiltiin niin et senni palkkas välillä takaa ja välillä kävin itse antamassa namin. jay oli ihan et wtf, nameja voi tulla muiltakin. aika hyvin alkoi pysyä jalat, tätä vois jatkojalostaa. vähän rikotaan rutiinia tähänkin, kun palkka multa valuttaa sitä.

Kylläpä tuli taas roisisti palautetta, onneks treenikaverit pitää maanpinnalla.

vieläköhän viittis pe vähä käydä treenaa, vai oisko tässä.

ja tajusin illalla. tulee viikon tauko agilitystä täs ihan vahingossa. mahtaa ma treeneissä olla menoa ja meininkiä