agikurssilla

Niinun treeneissä aiheena takaaleikkaus, pituus, putkikulmat.

Aloitin takaaleikkauksella. yhdellä hypyllä, oli hyvä. oikeelle selkeesti heikompi, kuten olin jo itsekin todennut. kahdella hypyllä tosi hyvin irtoo hypylle. sitten vähän pätkää kun nuo meni niin hyvin. hyppy, hyppy, putkeen (kaareva), leieröin muurin, hyppy, putkeen (aan alla). tuo vika putki oli jotenkin hassu Jaylle kun meni kahdesti ohi takaa. Selkeästi vasemmalle käännyttäessä putkeen tulee herkästi vielä ohi pimeessä kulmassa. Tämän totesin myös erillisessä putkiharkassa, jossa läpinäkyvää putkea (aika hauska oli) treenattiin eri kulmista. Vasemmalle kääntyminen menee laajalle kaarelle helpommin. tosi hassu. mietin et voisko johtua kun kotona putki on seinää vasten ja ei oo oikeestaa harkattu ku toista puolta (kun ei jaksa tuolilta nousta ja lähettelee siitä vaan putkeen, hah) Pitänee siirtää putki aitaa vastan ni voi harkkaa toista puoltakin (nousematta itse ylös :) ) Hyvin se hakee pimeän kulman. Pituus sitten, katse oli vaan putkesssa joka oli vieressä. joten piti vähän miettiä. ensin vaan käveli yli. palkan kun vei eteen niin fokusoi paremmin ja hyppäsi pituuden (yhden ) yli. Putkea tehtiin myös poispäin käännöksenä, oli hauska. Jay oli taas ihan järkyttävän pätevä ja innoissaan. Jäähkä lenkillä vähän pallolla leikkiä.

Aamulla treenasin mah pyörimällä, ja sitten keksin uudet käskyt ziu ja zui, tosi loogisia, mutta eipä noilla väliä. alkaa mennä jo paremmin. ois vaan tahtonu loikkia mun päälle ku oli niin innoissaan.

Pitäs alkaa miettiä mitä uusia juttuja ottas ohjelmistoon että tulis haastetta kotiin lisää. kaukot sohvan reunalla tuntuu jaylle olevan kovin helpot. ehkä pitää vaan nousta ylös ja mennä tekee pihalle seuraavaksi. oonpas ollut laiskana viime aikoina.

Läksyjä viileässä hallissa

oi että voi olla ruhtinaallisen luksusta päästä kuumalla kelillä viileään halliin treenaamaan. Siis se fiilis kun astuu paahtavasta (ja aika hiton pölyisestä) ilmasta hallin viileyteen (ja hiljaisuuteen), ja kaiken kruunaa vielä uudet halliin hankitut esteet. Kyllä kelpaa. uudet putken on tilattu tsekeistä, ja niissä oli jopa kantokahvat mistä siirrellä, ja tuntuivat tosi kevyille, painot on hyvät, ja ne hypyt, uhh. kyllä on koiraystävällistä. kevyet muovisekoite rimat ja kapeat kevyet siivekkeet, ja ei yhtään oranssia tai sinistä (ai minäkinkö värivammainen) vaan tuolla kentällä punavalkeat, toisella keltavalkeat, ja kolmoskentällä näkyi olevan lilaa! hah.

No mutta treenejä. Tein ensin agiläksyjä, eli takaaleikkausta. kahdella hypyllä. tosi hyvä, oikeelle ehkä vähän huonompi. Sitten siitä takaaleikkaus ja lähetys putkeen, ihan mahtava. Sitten suoraa ja irtoamista putkelle, oli taas hyvä. Ellun okseritreenausta, ja vielä loppuun pidempi pätkä, peräti 8 estettä.  näkyi olevan minipöytkäkin niin tuli sekin sitten samalla opetettuu, vähän hetsausta ja häiriölähtöjä, pysyy. pieni breikki.

Toko-osuus. Peilin edessä seuruun kontakti, piti hyvin vaikken tuijottanut, osaa siis. Paikka vois olla vähän tiiviimpi. PA kontakti, pitää tosi hyvin. Sitten niitä jääviä. maahanmenon pysymistä, seisomisen pysyminen, etupalkalla molempi, oli hyvä. sitten ruudun loppuosa, ja olin hurja ja kokeilin. jätin Jayn seisoo kävelin hallin toiseen reunaan ruudun täyden matkan, ja käskin maahan. ihan mahtava super oli. täydellinen, se siis osaa yleistää aika kivasti. palkka tästä. ja uusi yritys, ja kävelyt päälle ja kutsu, meillä on siis jo ruudun loppuosakin olemassa. ja kahdella treenillä tämä. Vielä vähän kävelyjä ja pysymisiä lähempää, ja menee tosi hienosti maahan ja pysyy.

Jay menee ihan hulluksi muuten cuzin "jalka"pallosta, tykkää. ja nyt on myös leikkiminen taas tosi kivaa, on siis hampaanvaihtoaika ohi ilmeisesti. paljon kivemmin tarraa kiinni. Eikä veri roisku, hah.

tokokurssin päätös

Eilen sitten vika kerta Caritan pentutokokurssia. Aloiteltiin luoksepäästävyyden harjoiteksella ja kehäänmenoilla. Eli nakkirinkiä ensin kaikille, ja sitten yksitellen kehään menoja, niin että antaa tuomarin tehdä juoksutarkin. Eipä ollu Jayllä muuta ongelmaa tässä, kun että piti antaa lupa mennä ihmisiltä nakki hakemaan kun tapitti toinen kiltisti vieressä ja tuumaili että tämä on selvästi joku häiriötreeni jossa ei saa mennä lankaan. Taitava pieni eläin. Jay oli muuten koko tunnin ajan ihan kauhean täpinöissään. Alkaako leikkiminen kentällä ja aktiivitreenit tehdä tehtävänsä ja Jaykin tajuaa että tämä on se paikka jossa on erityisen kivaa. koko aika ois halunnut jotain tarjota tai tehdä. tai leikkiä. Harjoiteltiin sitten vähän käy siihen käskyä.

Tokana otettiin kaukoja, tässä tuli muistutusta kriteeristä. Pitää olla tarkka ettei kumpikaan takajalka liikahda vaihdoissa. Jay oli kyllä niin korkeassa vireessä, että kaukojen vaihdot oli aika sähäkkiä, ei tahtonut onnistua hyvin. kotona sitten hinkataan tekniikkaa lisää. Tosi hyvät ne on jo nyt. Otin eka kerran ulkona niin, että itse seison jo puolen metrin päässä, niin oli häiriössä vähän turhan vaikea, ja tuli vähän loikittua.

Sitten vuorossa taisi olla hyppy ja hyppynouto. Eipä ole taidettua tuolla oikealla hypyllä kokeillakaan vielä. Ihan super oli. Ja hyppynouto oli sikahyvä. mä tykkäsin, vaikka sanna oli viereiseltä kentältä vakoillu ja nillitti kotimatkalla, että olis ollu vähän hitaampi se paluu. Carita muistutti taas, että älä ota kapulaa ennen ku olet palkannut koiran kunnolla.

Sitten loppuun vielä kisat. Häiriökontaktiharkka. Jay oli aivan mahtava. tosi hyvin pysyi kontakti perusasennossa (sai itse valita asennon), häiriöpaikkamakuussa tuli liikkuva pehmohiiri juoksemaan eteen, ja Jay vaan makas ja nopeasti vilkaisi lelua ja takaisin kontakti minuun. luoksetulon pysymisessä katsottiin kuinka etäs ohjaaja uskaltaa niin että koira pysyy. taisin käydä jossain 20m paikkeilla, hyvin pysyi. Tosin kävin siinä odotellessa kokeilemassa jo koko kentän matkan, sekä palkkaamassa kerran ruudun täydellä matkalla niin että odotteli, joten ei tuo 20m ollut mitään, mutta kun edellinen teki metrin vähempi, niin voittohan se tuli tästäkin ;) kilpailuhenkisyys kunniaan. Sitten pentuluoksetulo, ja siinä kuulemma pitää tarkkailla omaa palkkakättä, on aika selkeä nyt, ja pitää varoa ettei ala ennakoimaan sitä. oli hyvä muuten. Vimppana ruutuun meno, eka meni vähän pilalle, kun oli caritalla palkka selän takana roikkumassa niin että näkyi suoraan Jaylle, ja sinne sitten juoksikin. Tokalla suoraan ruutuun hienosti. Teki stopinkin ennenkuin palkka ehti lentää, muuten tosi hyvä.

Voitettiin siis Jayn kanssa ekat kisat, tästä on hyvä jatkaa tokouraa eteenpäin. :)

Tosi kiva tollainen kokonaisuus kisa.

Tein odotellessa vielä välissä, seisomisen pysymistä muutaman, oli tosi hyvä häiriössäkin.

Tuorlassa jälleen Lentsuilemassa

Viikonloppu hurahti sitten taas Tuorlan nurmella Lentsun toko-opeista nauttien. On se Lentsu vaan niin huippis! Keli oli ihan mahtava koko viikonlopun. ja seurakin kohdallaan. Nyt oli siis Sannan vielä kerran schapeyhdistykselle järkkäämä Lentsun koulutus.
No niin sepä siitä, sitten asiaan. Selman ja Jayn kanssa puolitin ajan, kun ei pentukoiran kanssa viiti koko aikaa käyttää. Ensin teki Jay oman pätkän. Jääviä. Seisominen oli tosi jees. nyt vain sitä loppuosaa tekemään myös. Etupalkalla vaan pysymistä. Tosi hyvin kesti. Maahanmeno onkin sitten vaiheessa. Tässä tavoitteeksi se nopea läpsy. alustalla voisi kokeilla matkan päästä. lähellä jumittaa ja hidastuu. Selman kanssa otettiin sitten noutoa, hiphei, ja olipahan järkyttävät. Ei toimi nurmella senkään vertaa mitä hiekalla. Alkaa huolestuttaa oikeasti, että on raukalla näössä jotain vikaa. Heti jos ehtii kapula pysähtyä, niin menee jäljestämiseksi. Eli karkaa sitten nyt myös hyppynoudon. Metskussa tietty myös nosto-ongelma pieni. Kokeillaan nyt vielä varastamiseen, että pitää ottaa kontakti ennen kun saa hakea. kokeillaan tätä sitten. Jayhän ottaa yleensä kaikessa aina kontaktin eli kysyy lupaa. Olipahan kiva lauantaipäivä. Lopuksi lähdettiin vielä porukalla lenkille, ja Hups näytti esimerkkiä uimalla padolla ja Jay intona perästä. Loistavaa eipähän tartte tuotakaan miettiä sen enempää. Osaa uida hienosti. Lauantai iltana vähän maailmanparannusta porukalla. Päivi oli loihtinut hyvä kasvispiirakat ja mokkaruudut. nams. Päivällä kävi vielä Jayn sisko Vuokko moikkaamassa ja leikkimässä. Kyllä on sisarukset niin samiksia. Ihan samanlaiset liikkeet metsässä ja leikit menee ihan yksiin, ihan kun ois eilen nähneet viimeksi.

Sunnuntaina sitten heti ekana Jayn kanssa, kun nyt sattui olemaan valmiina. Aiheena ruutu. Ruutuun irtoaminen tosi hyvä. Menee melkeen paremmin tyhjään kuin lelulle, tai lelu ei vedä sen enempää kuin tyhjäkään. Eli tässä voi häivytellä aika hyvin ja ottaa vaikka heittopalkkaa. Sitten tässäkin loppuosaa (oon unohtanut vaan treenata kaikkien liikkeiden loppuosia...) Meni ihan superhienosti maahan ruudussa, kun otin välimatkaa jonku 7m. ihan täydellinen. Sitten loppukävelyt, nekin toimi tosi hienosti, vähän mietti ekalla kertaa että saako lähteä vai ei, mutta tuli tosi nätisti suoraan leluun. Näitä treenilistalle myös. Miten sitä on jumittunut treenaamaan niitä alku ja väliosia liikkeistä mutta loput on tyystin unohtunut. Hyi.

Selman kanssa myös ruutua. aika epätoivoista nurmikolla. täysi matka on vain mahdottomuus mennä suoraan. puoleen väliin juoksee tosi hyvin, sitten loppuu usko tippuu raville ja alkaa jäljestää ja kierrellä päätyen jossain kohtaa ehkä sinne ruutuun. Ruotsalaisella tulee ihan hyvin kun saa juosta mun luo. heti kun pitää mennä ohi alkaa hidastella. Mietittiin jopa että jos tehtäs kiertämällä, mutta onko sekään sitten loppupeleissä hauskaa. Jos nyt joskus pääsis treenaamaan ruudun paikan etukäteen, niin saisi joskus kisoissa positiivisen kokemuksen. muuten saattaa jäädä tulos saamatta. Haikeat fiilikset Selman kanssa, kun näitä schapelentsuja ei varmaan kukaan enää järkkää, ja en mä selmaa viitsi kyllä muiden koulutuksiinkaan enää viedä. Lentsu on pennusta asti Selmaa koulinut ja parhaiten osannut katsoa, se nyt vaan on tosiasia, että jos en ole tajunnut pennusta asti irtoamiseen panostaa ja toisekseen jos toinen on kipeänä jaloistaan eikä voi treenata kuin silloin tällöin, niin ei siitä kovin pitkälle voi ponnistaa. Kyllä mä jatkan treenaamista Selman kanssa niin pitkään kuin jalat kantaa, mutta koulutuksiin ei varmaan enää kauheasti osallistu, paitsi jos tosiaan joskus lentsulle lähtee mukaan.

Välillä piti jeesata kavereita vähän, ja opetella lentämään. Zelda tykkää linnuista eli jos lintu lentää ruutuun, niin lentääkö Z, no kerran pari, sitten pääskyset oli taas kivempia. :)

Kaiken kaikkiaan taas hyvät fiilikset viikonlopusta. Jay on ihan huippu reissukoira, uudet tokotulokkaat saivat hyviä oppeja ja toivottavasti into säilyy kotonakin treenatessa, ja "vanhat" naamat nyt on vaan niin huippuseuraa. ja Tuorlan aamiaiset ja ympäristö nyt on vaan ihan parasta. ja lounaspöytä.

Agikisoista agitreeneihin

Huh, piti vähän kiirusta. Töistä kotiin, Selma ja Jay autoon, ja Purinalle. Siellä Myyn kanssa pari starttia, ja sitten Olarinluomaan Jayn treeneihin.

Purinalla siis agi ja hyppystartit. Ekana agi. Esa Muotka oli tehny hauskat radat, ei kauhean haastavat mutta pientä kivaa silti. Ekalla radalla kakkosen takana tyrkyllä suorana A, tosin pienellä vekillä ei mikään ongelma, ei tainnu yksikään maksi mennä miinaan. Oli aika vauhdikasta menoa tuo rata, ja se koituikin meidän kohtaloksi, kun vauhti pääsi kasvamaan putkia rallatellessa ja 5 putken jälkeen tullut tiukka käännös vasuriin ja mun liian löysä valssi vei Myyn linjasta oikeelle liikaa ja hyppäs päin oikeaa siivekettä, joka kaatui, muuten tosi hyvä rata. Kepeille takaaleikkaus oli super. Loppuradalta en puomilla ottanut kunnolla kontaktia ja laskin menemään pituuden ohi kun koira oli ihan kierroksilla jo. Pysäytin vauhdin ja mentiin vika hyppy ihan rauhassa. Toka rata hyppäri, tai ennemminkin putkari, hah. oliko 7 putkee laitettu, ja sai taas juosta ihan kiitettävästi. Myy irtosi tosi hyvin putkiin. Radan alussa kakkosena rengas, jonka otin huonosti, ja jysäytti renkaan rikki. Mietin rataantutustumisessa, että lähetänkö renkaalle vai menenkö toiselle puolen, kun linja oli vielä kaareva, ja jatkon kannalta päädyin menemään renkaan toiselle puolen, ja hätäilin sitten (no kun se tuli taas niin hiton kovaa sieltä ekalta hypyltä) ja läksin liikkeelle ennen ku oli renkaalla, ja sen takia sitten ei malttanut kunnolla tehdä. Keppien jälkeen otin vekkauksen vähän liiankin jämäkästi (rima alas) ja siitä vasuriin 90 ja takaaleikkaus putkeen taas liian tiukasti (kääntyi just ennen putkee, kielto x2), aika ois ollu ilman kielto jotain -17s eli ihan kohtuu hyvää vauhtia sellasella about 5m/s etenemällä. Ratojen välissä Jay pääsi velipojan Neon kanssa vähän leikkimään, ja olikin sitten ihan punaisena purinan alustasta.

Kisoista sitten kiireen vilkkaa Olarinluomaan, kerkesin just kävelyttää koirat ja sit alkokin treenit. Ohjelmassa pussi, ja irtoamista hyppysuoralla ja putkella. Kylläpä muuten irtosikin, eka kertaa ikinä tehtiin 7 estettä putkeen. hyppy, u-putki, 4x hyppy, u-putki, hyppy. Sellai vauhtisuora. Jay ampui kuin tykinsuusta kun päästiin suoralle, mä jäin kun nallikalliolle. Saa juosta ihan tosissaaan jo tuon elukan perässä. Upeesti irtos. Ihan mahtavaa, ja silti oli koko aika kuulolla ja hanskassa, eli irtosi vasta kun sanoo mene. Putkiin meni tosi kivasti kans. ehdittiin tehdä molempiin suuntiin, ja tuo "tokopuoli" on selkeästi vaikeempi. ehtii vilkaista hyppyjen välissä minua silmiin, oikealla puolella mennessä fokus on suoraan eteen koko aika. Jayllä on myös tosi hauska tapa lähdössä katsoa ensin se este ja sitten minua, eli kysyy lupaa että saako jo mennä. Pussi oli ihan no problem, ja Jay katsoikin vähän sillai et mitä tässä nyt piti olla. lopuksi vielä vähän tasapainoilua puomin alasmeno maata vasten. kyllä on jaloista huolimattaan hyvä kehonhallinta. puomilla käveltiin edestakaisin (se siis oli siinä maassa) ihan tosta vaan.

ristus mikä koira, ei voi muuta sanoa. mitähän tästä vielä tulee, kun kehittyminen on noin kamalan nopeaa.

tokonäytöstä ja ryhmätreeniä

Maanantaina iltasella malminkartanos, katsomassa läpi tokonäytöksen jutut ja miettimässä mitä pitäs höpöttää. Sain siis "kutsun" mennä koiranpäivään selostamaan tokonäytöksen. Ei siinä, mitään mielellään menen, ja oli superkiva päästä katselemaan kun ammattilaiset treenailee. Tänään illalla siis sateeseen seisoskelemaan mikrofonin ääressä.

Jay pääsi mukaan myös malminkartanoon ja otin pari settiä, ja sain muutamia erinomaisia vinkkejäkin Ansulta ja kumppaneilta. Eka setti "kokonaisuus"treeni, eli pentuluoksetulo, pieni pätkä seuruuta, ja nouto. kaikissa lelupalkka. Kapulan vaihto leluun edelleen haaste, mutta tulee kuulemma hyvä. toka setti sitten noiden näytöstreenien jälkeen, josta sain hyviä vinkkejä maahanmenon treenaamiseen, ja kokeilin siis heti. Otin namit toka settiin, ja tein vähän kaukovaihtoja, seuruuta, ja sitä maahanmenoa. Seuruussa oli tosi innokkaana, varmaan kun eka setti oli tosiaan tosi lyhyt ja sitten tolppaan ja odottelua ja muiden katselua ennenkuin pääsi uudestaan. Puski jalkaan kiinni ja yritti tosi hienosti. Sitä maahanmenoa sitten pompun kautta ja alkoi heti toimia, tosi hyvä. kiitos vinkistä. Jay odotteli väliajat siis varjossa puun alla kiinni, ja oli tosi nätisti, ei inahdustakaan, vaikka kävin liikkuroimassakin välillä. vähän aikaa katseli ja sitten kävi nukkumaan.

Tiistai sitten taas caritan kurssia. Aiheina oli kuollut lelu, ruutu, pa, liikkeestä seisominen, paikallaolo häirittynä. Kuollut lelu, pari kertaa tehtiin, pitäs kuulemma hetsata enempi, ni tulis vauhtia vielä lisää, toistolla parempi (kyl se kahden kesken menee paljon paremmin ;) ). ruutu, ensin täysi matka lelulle, tämä ok. lähempää, carita heitti lelun. Oli hyvä, menee tosi hienosti vaikka ruudusta läpi jos ei lelu lennä, ei ennakoi, vauhti sopiva. hyvä focus ruutuun. pa, eri suunnista. edestä taaksepäin hankala Jaylle, tämä treenilistalle, ja muutenkin kuulemma sais tulla kovemmalla draivilla. no joo, juuri kun olen saanut sen loikkimisen siitä pois ni pitäs takas nostaa. seisominen, olen itse opettanut suorapalkalla seuruun yhteydessä, nyt uutena mulle, peruuttamalla, oli aika kova veto lelulle, vaihdoin namit, ihan jees, sit kokeiltiin et loikkii ja siitä seis, ei oikee hiffannu, kun just tehty samasta sitä maahanmenoo. mut kivoja uusia variaatioita treeneihin, pysyy homma mielenkiintoisena. Tähän vois lisätä sitten kaikki asennot. Sitten häiritty paikkamakuu. Kaikki koirat lähekkäin maahan ja siinä ensin, oli ok, paitsi että Jay päätti alkaa lonkkailemaan, murh ja kauhistus. No, ehkä se ei kunnolla hallitse jalkojaan ja vaikeessa paikassa sitten takajalat unohtuu. Kotona ja ulkona ei tee (kokeilin heti tänään aamulla) Sitten lisättiin vielä niin että ohjaaja käveli koiransa ympäri. Jaylle teetti vaikeuksi kun kiersin oikealta ympäri, heti lonkalle, vasemman kautta kestää taaksekävelyn, voisko johtua siitä että kotona en sovi kävelee oikeelta aamutreenissä, ja kävelen aina vasemmalta, eli listalle tämäkin. Sitten vielä lisähäiriöt, Jay makaa ja muut koirat kävelee läheltä ympäri ja minä edessä, tämä oli ihan super, makaisi siinä vaikka maailman tappiin ja tuijottaisi minua silmiin. Väliajat oli melkeen koko ajan irti, ja pysyi mun vierellä joko makaamassa tai istumassa, milloin mihinkin laitoin. Otin vähän myös peruutteluja ja jotai temppuja. Yks kerta vielä jäljellä kurssia, sitten taas treenataan yksin koko aika. olispa kiva kun ois joku vakitreeniporukka kenen kanssa mietti ja pohtia asioita, kateellisena muille. No onhan meillä onneks kotona neljä tokokoiraa, joten johan siitä tulee yksi treeniporukka kasaan, mut ei siinä kauheesti uusia ajatuksia kahdestaan miettiessä pääse syntymään, ja kyl mä tietty tykkään tosi paljon treenata yksinkin.

Viikonloppuna lentsulle, jeejee.

olipa lämmintä

Jayn ekat "helteet" ja ukkonen koettu viikonloppuna. Vähän oli ehkä normaalia rauhallisempi päiväsaikaan, kun oli kotona läkähdyttävän kuumaa. Ukkosesta Jay ei tuntunut olevan moksiskaan, kun iltasella sateessa salamoiden keskellä käytiin iltapissillä. Vähän kallisteli päätä, että mikäs meteli tuolla on ja leikit jatkui.

Hampaat tippua ropisevat kovaa vauhtia. Viikonloppuna onneksi lähti taas yksi kulmuri, kun vierestä alkoi tunkemaan jo yksi. mietin jo hetken että pitääkö tästä nyt alkaa ELL aikaa varaamaan, mutta sitten aamulenkillä lauantaina Selman kanssa riehuessa huomasin että kielessä verta, ja tutkin tilanteen ja totesin että sinne meni se hammas. Hauskan näköistä kyllä kun milloin minkäkin leikin jälkeen on aina yksi reikä ikenessä lisää. Kovaa vauhtia on vaihtuneet, mutta ei tunnu paljon menoa haittaavaan. Keppejä kannellaan ja leikitään samaan tahtiin. En ole vain viitsinyt nyt juuri kauheasti lelun kanssa leikkiä, tai noutoja ottaa, ettei vain tulisi väärää mielikuvaa.

Treenit on lähipäivinä rajoittuneet lähinnä taas sen maahanmeno asenteen parantamiseen kotona, seuruun ja pa paikkaa on mietitty välillä oikein isommallakin väellä. Loppuviikosta oltiin sm joukkueen treeneissä, ja Jay pääsi myös mukaan, ja siinä sitten porukalla ihmeteltiin, että kyllä se on aika suorassa se pa. Palkkausta vähän pitää vaan säätää, ettei tuppaa liikaa vasemmalta, jolloin voi mennä vähän vinoon. nyt palkka suoraan edestä ja ylhäältä ni saadaan ryhdikkäämpi. Jay teki samalla myös taas uuden paikan treeniä, eli pentuluoksari, ruutuunmeno (oli oikeen kehänauha+ihmishäiriöt) ja sitten pa, ja niitä maahanmenoja. Tosi lyhyitä settejä.

Lauantaina aamusta kävin ojangossa tekemässä Jaylle pienen agipätkän. hypyltä putkeen irtoaminen, pakkovalssi, twisti, saksalainen, ja niistä putkeen lähetys. Meni hyvin. Putkeen pimeään kulmaan, ei osannut kääntyä putken taakse kun tuli ulos, vaikka olin takana. Muista palkan suunta. Lopuksi vielä pentuluoksetulo kaikkien agiesteiden läpi. oli hyvä.

Kotona ruuilla perustreenejä joka päivä, välillä ulkona.

Sunnuntaina kotona alustalle irtoamista kahden esteen takaa. oli hyvä. Testailin takapalkkaa, aika hyvin vois ostaa alustan takapalkkanakin. Tolpan kierto alkaa olla kiva. Tunnarikin tuli tehtyä pitkästä aikaa. Kivasti on ruoho kasvanut maatuneiden ympärille, etsi tosi hienosti oman sieltä seasta eikä koskenutkaan muihin, tarkkaa ja rauhallista työskentelyä tässä.

pentutokot

Eilen taas Caritan pentutoko ryhmää, nyt oli kaikki oppilaatkin paikalla, joukkoon liittyi siis nuori partis.
Aiheena oli noutaminen. Ensin puhuttiin taas asiat halki, jonka jälkeen oli kahden lelun leikin kautta siirtyminen vauhtinoutoon. Ei meinannut mulla oikeen mennä aivolohkoon tuo prosessi, mutta ehkä mä nyt ymmärsin sen logiikan. Eli koiralle heitetään lelu, kun kääntyy heitetään toinen, kun kääntyy on pitänyt itse ehtiä sen tipahtaneen lelun luo ja heittää se taas eteenpäin ja ehtiä sen edellisen lelun luo. Hitto kun sai juosta. Sitten jossain kohtaa toiseksi leluksi vaihtui kapula. No eihän se tippunut, ja kun tippui sille palattiin heti. Eli kapula on Jaylle paljon arvokkaampi kuin lelu. Kyllähän mä tiedän että namilla saan sen tiputtamaan samantien, mutta en sitä kertonut kouluttajalle, pitää vähän haastaa ja yrittää ottaa uusia ajatuksia käyttöön. No oli Jayllä ainakin kivaa kentällä kun sai juosta lelun perään kerta toisensa jälkeen.

Tämän jälkeen vuorossa nostot, läheltä nosto, ja palkka. En nyt ihan kauheasti viitsisi vaatia kun hampaat tippuu solkenaan suusta ja toisen pitäs pystyä pitämään kapulaa suussa. ihan kivasti kumminkin teki hommia.

Katsottiin myös perusasentoa, takapään käytön alkeita vadilla, luoksetulon pysymistä. Eli tuttuja juttuja Jaylle. Perusasennosta käytiin väittelyä, onko suora vai ei. No pitää ylipäänsä olla tarkka kriteerin kanssa, missä kohti haluan sen olevan. Mun silmään se on nyt hyvä, jonkun muun ei.

Kivaa on kun joku vähän haastaa koulutuksessa, ja joutuu itsekin ajattelemaan vähän uusia asioita.

Jay 5kk, Oilin ja Ellun opissa

Olipas huippukiva viikonloppu, ei tarttenu taaskaan lähteä ojankoa kauemmas "kalaan", kun saatiin huippukouluttajat tulemaan meidän tykö. Kelikin suosi sen verta, että punaniska on taas palannut.

Lauantaina ensin Oilin oppeja. Sanna kirjotti muistiinpanot, mutta ne jääköön pöytälaatikkoon omaksi luettavaksi. Jay teki kolmessa pätkässä. Ensin aamupäivän pidempi pätkä, joka käytettiin lähinnä pennun treenaamisesta juttelemiseen, ihan superhuippuneuvoja tuli. Ja paasausta siitä, että muista muista muista, että se on pentu, ja EI SAA vaatia vielä mitään, kaikki tehdään leikin varjolla. Eli todella lyhyitä settejä, tarkkaan suunniteltu mitä haluaa tehdä, ja nopeasti tehdään, kentällä ei saa olla vielä kriteeriä. Kotona treenataan tekniikoita ja hinkataan, kentällä pidetään hauskaa. Koiralle se ensimmäinen mielikuva on se mihin se paineistettuna helpoimmin palaa, eli jos eka mielikuva on ollut kiva, niin ei siitä kauheen metsään voi mennä. Noin niinkuin kiteytettynä. Tehtiin pätkä seuruuta, nouto, luoksetuloa. Käskyjä ei saa tuhlata vielä. Iltapäivän lyhyempi setti jaettiin kahteen "kokonaisuus"treeniin. Eli tällaisia pitäs nyt alkaa tekemään Jayn kanssa kentällä. Tulemme kentälle, Luoksetulo, Nouto, Ruutu. L lelu taakse, noudossa leluun vaihto, ruutuun lelulle, ja pois. Toka setti oli kutakuinkin sama (en nyt millään muista mitä tehtiin) Mutta pointtina se että lyhyitä asenne treenejä. OIKEETA ASENNETTA varjellen. Kaikessa tärkeintä on nyt se asenne. Oili kyllä kovasti tykkäsi Jayn asenteesta tehdä, mutta vielä voi vähän saada ylös, paitsi heti jos tulee ääntä, niin toiminta loppuu. Seuruussa tosi lyhyttä pätkää asenteella. Kotona hinkataan käännökset jne. Jayn tekeminen oli kuulemma tosi kivaa, ja suhde ohjaajaan erinomainen, kadehdittavan hyvä koira kuulemma. Pentukuumekin tuli kouluttajalle.

Iltapäivä sitten toiselle kentälle ojangossa ja Ellun oppiin Myyn kanssa. Tosi hyviä neuvoja tuli okserin opettamiseen, tuplasylkkäri oli mulle vähän harvemmin käytetty juttu ja kiva saada tarkempia vinkkejä. Haastava ahdas rata oli. Olipa superkivaa mennä taas Myyn kanssa, kisoja odotellen.

Sunnuntaina sitten aamupäivälla peltolenkit, ja löysäilyä, iltapäivällä takaisin ojankoon ja Jayn vuoro päästä Ellun käsittelyyn. Pari settiä. Ensin tehtiin peruspentutreenejä, jotka kuuluvat Kelpokoiran penturyhmien ekaan osioon. Tasaisella lelusta luopumista ohjaajan kautta, esteella hakeutumista. Ihan mahtavia neuvoja, näitä kotiläksyksi. Muutenkin Elinan mielipide oli että pennun kanssa ohjaukset parilla kolmella esteellä ja kun ne on hanskassa, ja kaikki esteet käyty läpi, niin voi vaikka pitää taukoa ja antaa kasvaa isommaksi, jotta voi rimat nostaa ylös, toki voi tehdä koko ajankin mutta turha on pennun kanssa alkaa tahkota pitkää ratatreeniä missään vaiheessa. Todella lyhyitä pätkiä, tärkein on aina se ohjaus mitä ollaan tekemässä, kokonaisuus tulee sitten myöhemmin, kuulostipa tutulle jo Oilin koulutuksesta. Toka setissä tehtiin sitten muutama estekin. Hyppy-putki-takaakierto, Jay oli ihan sikahyvä. toisesta päästä putkea kutsuin ja tuli tosi kovaa. Takaakierto ajoissa. Jatkettiin mutka putki-hyppy-valssi hyppy (vajaa 90astetta), ja sama pätkä sylkkärillä. Tosi kivasti vastasi ohjaukseen. Oli tosi kiva kun sai pennun kaa mahtavia oppeja heti alkuun ettei ehdi itse pilata väärillä jutuilla, vaikkakin kun ilmoittauduin niin sanottiin, että ei ole välttämättä suotavaa tulla pennun kanssa koulutukseen.

En ymmärrä että miksi ihmiset katsoo kieroon, kun pennun kanssa haluaa huippukouluttajan oppiin "viemään muiden paikkoja", juuri silloinhan ne parhaat neuvot on tärkeimpiä ja kullanarvoisia, kun ollaan aloittamassa treenejä pennun kanssa, on tuhat kertaa helpompi tehdä kaikki kerralla oikein, kuin tehdä ensin jotenkin, sitten yrittää korjailla, ja sitten vasta mennä sinne huippuoppiin. Ei se että menee koulutuspäivään, tarkoita, että haluan mennä vetämään pennun kanssa 32 esteen radan nollana läpi, vaan juuri yo juttuja tekemään. Ihmisillä on kummallisia ajatuksia, ja yritän koko ajan bloggailla niitä sivuun.

On muuten järkyttäväää miten paljon ojangossa on nyt kyitä. Lauantaina tapettiin kentältä ja parkkikselta yhteensä 7!! kyytä, sunnuntain saldoa en kuullut, mutta lenkillä nähtiin sannan kanssa kaksi ojan toisella puolen laukkasuoralla, menivät sen verta kovaa ja kaukana ettei viittinyt lähteä jahtamaan.

Suhteellisen aktiivinen Helatorstai ja Myytin porukan treenit

Keskiviikkona päästiin myytin porukalla tokoilemaan Tikkurilaan. Paikalla oli tehiksistä Jayn lisäksi Neo, ja muita myytin porukasta mukana Jessica, Maija, Tiina, Senni ja lisäksi Veera aussien kanssa. Olipa mukavaa päästä uuden treeniporukan kanssa treenailemaan, vaikkakin kaikki paitsi Sennin olin jo aiemmin muissa yhteyksissä tavannutkin useampaan otteeseen. Silti on se treenaaminen uudessa porukassa aina erilaista. Ei tiedä toisten treenitapoja ja ajatuksia. Aivan mahtavaa kyllä, että tälläistä yhteismeininkiä löytyy omasta kasvattiporukasta, ja vielä kasvattaja innokkaimpana mukana treenailemassa ja antamassa omia vinkkejään. Näitä lisää ja paljon.

Jay teki kaksi pientä settiä. Ekassa otettiin vähän seuruuta, leikkimistä, ja ruutu. Sain taas noottia siitä tuijottelusta, joka on kyllä korjaantumassa koko aika kun luotto koiraan vahvistuu. Lelulla seuruu on kyllä tiiviimpää, tosin saisi olla kuulemma ehkä vielä vähän tiiviimpi. makuasia tietty, mä tykkään tällä hetkellä tosta hesarin paksuisesta raosta, niin että just ja just hipaisee lahjetta kävellessä. Mähän en varmaan koskaan tule pk tottikseen menemään joten saa olla. ja musta kyl tuntuu että tulee tiivistymäänkin vielä itsestään tosta lisää. Leikkimiseen saisin laittaa vielä enemmän itseä likoon, no onhan se välillä hankala kun viis tuntematonta tuijottaa, jopa mulle, laittaa itteään kunnolla likoon, kyl me kotona ;) Ruutu tehtiin pari kertaa. Jessica vei ensin lelun ja sitten täydeltä matkalta, ihan ok vauhti, sais olla nopeempi, mut tullee vauhti kasvaa kunhan aikuistuu. Sitten itse viedyllä palkalla (muistaakseni) ja oli ihan ok. Huomasin lopuksi että suusta tulee verta kuin aisaa (hampaat tippuu), niin jätetiin siihen.

Sitten muita liikkuroimaan välissä. Jay odotteli muuten koko ajan tolpassa, ja oli yllättävän nätisti. Välillä vähän piippasi, mutta suurin osa ajasta odotti superhienosti.

Toka setissä otin noudon palautusta. Jessica ja Jay kauas ja kutsu ja palkka lentää, ei luovu kapulasta. Tämä ei kuulemma ole ongelma, ihan hyvä vaan että pitää lujasti eikä purrut yhtään matkalla. Tosi hyvä ote ja vauhti ihan mahtava.  Ihan mahtava superpentu, ja ehkä maailman paraskin vielä. ja kivaakin oli.

Torstaina sitten vapaapäivän kunniaksi vähän koiraohjelmaa. Aamupäiväksi liikkuroimaan Espooseen Kilon koulun kentälle. Briardit järkkäsi kokeen, tuomareina Pirkko ja Pussinen, mä Pussisella AloAvot. Vähän oli koirat vaiheessa, mutta muutama kiva suoritus ja ykkösiäkin tuli. Alossa oli melkeen sääntökirjan järkkä, paitsi laitoin vapaana seuruun vikaksi. Avo mentiin taas nurinpäin kokonaan, mä tykkään tosta. Sanna treenaili ja lenkitti koiria, Jay pääsi kisaturistiksi. Siitä sitten jäätelökaupan kautta ojankoon katsomaan kolmosten startteja, lähinnä maksit tuli katsottua. Aika vaikean näköiset radat oli, ihan tehtävissä, mutta sellaisia ei niin kivoja ohjauksia.

Agikisoista sitten takaisin Espooseen, ja Univetiin, jossa meillä oli Niinun pentukurssin fysiikkaosio, jota meitä tuli vetämään Leena Piira. Niinu oli vielä osan aikaa itse kisaamassa Ojangossa. Piiran kanssa katsottiin koirien istuma-asentoja ja mitä ne kertovat koirasta. Miten näitä asentovirheitä voi jumpata kuntoon jne. Lisäksi käytiin läpi venytyksiä mitä kannattaa tehdä päivittäin. Aika tuttuja juttuja tuli, mutta kiva kerrata, harmi kun seuraava Piiran kerta on toko sm kisojen kanssa päällekkäin, sillon ois tullut sitten ihan yhteislenkin muodossa liikkumisen tsekkausta ja jumppaohjeita, toivon mukaan saan sisällön sähköpostiin sitten.

Jumpan jälkeen vielä pienet tokot univetin viereisellä nurtsilla. Halusin nimittäin sitä kontaktia päästä palkkailemaan. Sanna naksutteli ja mä kävelin suorassa katse eteen, ja naksuja sateli siihen tahtiin ettei meinannut ehtiä palkata. Tämä kertonee sen, että ehkä se Jay osaakin sen seuruun ilmam mun tuijotusta. Ennen tuota piti käydä vähän keskustelua Jayn kanssa siitä saako maassa makavaan Hupsin luo mennä vai tehdäänkö mun kaa hommia, kauhea paimennusvimma iski siihen. pyöri Hupsia ympäri ja meni ihan paimennusmoodissa. Lopuksi vielä ruutuun menoa, Sanna vei VIHREÄN pallon ruutuun, vähän oli nurmikolta hahmottamisvaikeuksia Jayllä mutta löytyihän se sieltä, tokalla heittopalkalla, paljon parempi, meni tosi kovaa ja suoraan ruutuun.

Olipas kiva päivä, syödäkin muistettiin vasta illalla.

Kevään tokokurssi alkoi

Eilen sitten eka kerta pentutokoa, paikalla oli 4 koirakkoa, en kyllä ehtinyt/muistanut/jaksanut muiden koirien suorituksia juuri katsella, joten vaikea sanoa tasosta mitään, aika alkeisalkeis tasoisia taisivat olla. Keskityin vain Jayn kanssa yhdessä olemiseen ja tekemiseen, ja niin teki myös Jay. Olipa hauska nähdä että Jayn keskittyminen kestää myös muiden nuorten koirien häiriön. Yhden kerran taisi meinata mennä lopussa toisen koira suuntaan leikittämään, mutta tuli heti kutsulla takas. Tarjoaa kentällä kokoajan jotain tekemistä, hyppii loikkii, repii. Harjoiteltiin siis Jayn kanssa suurin osa ajasta "käy" käskyä. Aika hyvin se toimikin. Otin myös tolpan kiertoja ja siitä suoraan sivulle, toimi sikahyvin. Maahanmeno on mahdotonta jos mulla pallo. Nameilla menee, mutta palloon jumittaa nyt pahasti. Pallosta on muutenkin tullut ehkä maailman kivoin lelu, jopa narua parempi.

Sitten niitä kurssijuttuja. Carita piti hyvät palopuheet alussa, ja Jay harkkasi paikalla pysymistä. Sitten käveltiin joku muotinäytösjuttu, eli merkiltä toiselle piti mennä, varmaankin että Carita näkis koirien kontatktitason yms. Jay tuli seuraten, otin ensin juoksua, sitten norm. ja tietty pa välissä. oli ihan hyvä. Lelulla palkkasin. Ongelmana oli tässä ja myöhemminkin pa treenissä, että mä tuijotan koiraa liikaa. Se katse vaan valuu sinne alas kohti koiraa. hyi minua. Selman kanssa tehdessä tuosta tullut paha tapa treeneihin. Kokeessa sitten yritän katsoa ylös. Kyllähän mä Jayn kanssa kotipihassa ja sisällä teen kunnolla katse ylhäällä, mutta nyt kun oli paljon häiriötä, niin sitä vaan varmisteli ettei nyt ainakaan lähde mihkään. just joo. idiootti. Otin loppupuoliskolla uudestaan ajatuksella ja lelun kanssa, ja tunsin koiran jalassa, ja en tasan katsonut alas. Oli tosi hyvä, ehkä paras ikinä. Eli pitää alkaa keskittyä siihen seuraamiseenkin paremmin, eikä vaan mennä. Pa kontakti treenissä siis saman nootit, katse pois koirasta, koiran pitää katsoa minua, joo tiedetään. Nyt treenilistalle häiriöitä pa treeniin, kokeilin nostaa kädet ylös ja oli Jaylle selkeesti vaikee, muuttu ihan hitaaksi ja epävarmaksi.

Leikkimistä katsottiin vähän ja Jay pääsi mallikoiraksi, näyttämään miten leikitään pallolla, kahden lelun leikkiä. Tässä huomasin että palloa ei voi nyt vaihtaa naruun, kuin hetkeksi. Kahdella narulla oli vaihdot todella hyviä, ihan perfect. Oppinut tämänkin jossain kohtaa hyvin. Leikkiminen on tosi hyvää ja ei kiinnosta vaikka metrin päässä joku leikkis samaan aikaan.

Lopuksi vielä paikkamakuutreeniä, tein ihan jättöjä ja kiertelin ja kaartelin. Olin tehnyt jo aiemmin tunnin aikana yksin ja oli tosi hyvä, nyt alkoi väsy painaa ja kun olin kauempana selin, nousi Jay ylös. Palautusta vaan takaisin ja palkkaa. Ei edelleenkään ollut kiinnostunut muista.

Tosi tyytyväinen treeniin. Jay oli aika pitkälti juuri sellai kuin ajattelin. Häiriöstä ei juurikaan välitä ja ulkokenttä ja muut ihmiset ovat vain olemassa jossain.

Tavattiin muuten Jayn veli Finn maanantaina, pojilla oli tosi kivaa. Isabelle oli pikavisiitillä Vantaalla, ja pyysi leikkimään. Pojat on kyllä niin samiksia, ihan samankokoisiakin olivat. Samat leikit, ja puuhat. Toivottavasti ehditään nähdä toukokuun lopulla Turun reissulla uudelleen.

Treenitön viikonloppu ja vähän Selman tokoilua

Olipas Jayllä tylsä viikonloppu. ei päästy oikeastaan treenimään olleskaan. Pe 2 min treeni ojangossa, kun piti yksin järkkäillä kaikki viikonlopun tokokisakamat sannan koulutusryhmän aikana, niin ei enää oikeesti jaksanut panostaa treenaamiseen, vaan käytiin vaan lenkkeilemässä. Kotonakin ehti vain muutaman pa, seuruun ottaa.

Lauantaina sitten Selman kanssa Voissa ekaa kertaa. Joskus muinoin kun Selman nivelrikko todettiin, totesin että kyllä me sitten tokoillaan ainakin voittajassa asti, ja siellä nyt sitten oltiin. Kaksi vuotta siihen meni, kun tuo avon nouto hidasti matkaa vuoden verran. Selma oli varsin reippaana kehässä. Häntä jaksoi heilua koko setin ajan. Paikkamakuu oli sikavarma, taas. Näytti videolta paremmalta kuin Hupsin ;) yksilöliikkeet nyt ei oikeen putkeen mennyt. Onhan se hauskaa, että eka ja vika liike on kymppejä ja väliin mahtuu sitten 5 nollaa! huh. Huomasi, että olen Selman kanssa keskittynyt treenaamaan lähinnä yksin ilman häiriöitä. Selmaa häiritsi nyt liikkuri, aurinko (onkohan sen näössä oikeesti jotain vikaa... :( ), merkit, hajut!.
Mutta olen edelleen todella iloinen että tuon kipeän koiran kanssa tänne asti päästiin, kyllä me se tuloskin sieltä käydään vielä hakemassa. Katsotaan sitten kesän jälkeen uudelleen tilannetta. Ja kaukoista 10! on kyllä jo hieno juttu.

Jay pääsi lauantaina kisoihin hengailemaan, ja lenkille metsään, siinä ne treenit. La iltana kotona kyllä piti testata vähän agiesteitä. putki ja kaksi hyppyä nurtsille ja tosi kivaa hauskaa pikku pyöritystä ja irtoamista. Aivan mahtavan kivaa. Jaakotukset, takaakierrot ym ei ole mikään ongelma Jaylle. Irtoamista pitää vielä vahvistaa lisää.

Sunnuntaina sitten olin koetoimitsijana, aamulla juoksutin Jaytä ympäri kenttää. Kokeilin huvikseen lähetystä u putkeen ja Jay irtosi, mahtavan upeasti ja vauhdilla. Kokeilin vielä eri puoliltakin, ja kyllä se nyt alkaa oppia tämän. Päivällä pääsi pariin otteeseen hengailemaan kisapaikalle ja lopuksi metsälenkki. En yksinkertaisesti taas enää jaksanut alkaa treenata.

Tänään aamulla kotipihassa treenit, kun heräsin 5min ennen kellon soittoa, niin oli ruhtinaallisesti aikaa (se 5min) treenata. Seuruuta namilla, pa, käännöksiä, tolpan kiertoa (tämäkin alkaa olla hyvä, laukalla molempiin suuntiin), peruuttamalla maahan menoa.

Huomenna sitten tokokurssi, ke myytin porukalla treenaamaan, ja torstaina pentuagit. jeejee.

agilityn huumaa

Onpa mukavaa, voi pikkuhiljaa aloitella varovasti tuota pentuagilityä Jayn kanssa. Onhan me jo jotain yksittäisiä esteitä ja ohjauksia toki tehty. Keskiviikkona kävin ojangossa tekemässä vähän putkea, ja parin hypyn takaa putkeen tuloja. kokeilin sitten huvikseen sylkkäriä, kun kotona menee puun kiertona niin nätisti, että mites esteillä, ja nehän menee, aivan mahtava välistäveto sylkkäriyhdistelmä. Lukee ohjausta ja liikettä tosi hyvin.

Torstaina alkoi sitten Niinulla pentuagikurssi. Kiva kun on hskh:sta neljä muutakin oppilasta yhdeksän joukossa, niin on tuttua seuraa. Jay tosin ainoana edusti bortsujoukkoa, taisi olla peräti neljä vesikoiraa tuolla. Aloitettiin hypyille irtoamisella ja estehakuisuudella. Tosi hyvä, koska Jay on jo nyt aika paljon välillä kiinni ohjaajassa, joka johtunee paljosta tokoilusta. Mutta hienosti alkoi luistamaan. Pitää muistaa vahvistaa apparin kanssa näitä. sitten mutka hyppyyn ja siitä putkeen, sekin alkoi sujua tosi hyvin. Jayn keskittyminen oli taas jotain uskomatonta, ei se näe kyllä mitään kun tehdään hommia. kahdella pisteellä tehtiin ja aidan takana piippasi lelut, haukkui koirat ja hihkui ohjaajat. Toisella pisteellä sitten Jaylle täysin uusi este, eli rengas. Tämäkin alkoi sujumaan parilla toistolla tosi upeasti. Jay on hassu kun katsoo ensin sen esteen, sitten katsoo lupaa anoen minua ja sitten lähtee sinne esteelle välittämättä minun sijainnista tai liikkeestä. hassu.

Tylsä viikonloppu Jaylle luvassa kun pitäs omia tokokisoja organisoida yms. No pääsee sitten hengailemaan ainakin osaksi aikaa kentän laitaan.

Selman kanssa tehty vähän fiilistelyä, ruutuun irtoamista, pieniä paloja ja paljon palkkaa. Ihan huippu motska tällä hetkellä. Sanna juuri ihmetteli oikeen ääneen, että miten sä oot saanu ton koiran noin taitavaksi ja motivoituneeksi, ihan vaan itsestään puuhastelemalla. No, juuri silleen että puuhastellaan yksin omassa rauhassa ja pohditaan niitä liikkeen osia, ei aina tartte isoja koulutuksia tai treeniryhmiä, mulle toimii tuo yksin treenaaminen paremmin, ja sitten kun tarvitsen neuvoja menen koulutukseen.

Jayllä alkaa muuten pentutokokurssikin ensi viikolla. Neljän kerran kurssi. Itsellä lähinnä tarkoituksena saada vähän häiriötreeniä, ei niinkään mitään maata mullistavaa toko-oppia. (hah, toivottavasti carita ei lue mun blogia ;) ) Carita on kyllä ihan huippukoutsi, mutta mä luulen että mä olen huono oppilas, joka ei aina tottele mitä käsketään :)